sunnuntai 20. elokuuta 2017

Mitä makuja! Smaku 2017 Porvoossa

Minulle tarjoutui hieno tilaisuus päästä tutustumaan Haikon kartanoon ja vähän laajemminkin Porvoossa järjestettävään Smaku 2017 tapahtumaan. En miettinyt montaakaan kertaa osallistuisinko, vaikka Porvoon vierailu osui keskelle kiireistä työviikkoa. Joskus on hyvä rikkoa rutiineita ja tarttua hetkeen. Hyppäsin Nainen talossa -blogin Katjan kanssa Pirkanmaalta bussiin, ja Helsingistä saimme seuraamme vielä Suusta suuhun -blogin Aliisan. Matka itäiselle Uudellemaalle taittui nopeasti. 


Haikon kartano, Smaku 2017



Haikon kartano, Smaku 2017



Haikon kartano, Smaku 2017



Matkan varrella vähän jännitimme mitä tuleman pitää kun vettä vihmoi bussin ikkunaan ihan vaakasuoraan, mutta elokuinen Porvoo antoi parastaan. Haikon kartanon miljöö on aivan ainutlaatuinen, sen ensikertaa Haikossa vierailevana ymmärsin heti. Haikossa meidät vastaanottivat markkinointipäällikkö Johanna Malmivaara ja keittiöpäällikkö Jyrki Yli-Uotila, jotka kertoivat meille paitsi Haikon kartanon ruokatuotteesta myös Smaku 2017-tapahtumasta.

Smaku-tapahtuma järjestetään Porvoossa tänä vuonna toista kertaa. Tapahtumassa on mahdollisuus kahden viikon ajan (14.8 alkaen) vierailla porvoolaisissa huippuravintoloissa ja maistella tapahtumaa varten suunniteltuja ruoka-annoksia. Ruoka-annokset ovat ravintolasta riippuen alku-, pää- tai jälkiruokia. Toisissa ravintoloissa on useampi vaihtoehto, joissakin vain yksi. Annokset ovat maistelukokoisia, ja niitä myydään viiden euron hintaan. Yleisö voi äänestää suosikkiannostaan. Smaku 2017 huipentuu 26.8.2017 järjestettävään ruokajuhlaan Kulttuuritalo Grandissa, jossa muun muassa valitaan Porvoon makuaarre yleisöäänestyksen ja asiantuntijaraadin valintojen perusteella.

Smaku-tapahtuman idea on loistava! Ruuasta pitävä yleisö pääsee maistelemaan huippuravintoloiden annoksia edulliseen hintaan. Annokset eivät välttämättä sellaisenaan löydy ravintolan listalta, mutta kyllähän niistä välittyy ajatus siitä, millaista ruokaa kukin ravintola tarjoaa. Sokkona ravintoloita ja annoksia ei tarvitse valita, sillä Smaku ruokatapahtumasta on painettu esite, jossa ravintolat esittelevät annoksensa. 



Haikon kartano, Smaku 2017



Haikossa Smakuun oli lähdetty mukaan kolmella annoksella. Pääsimme maistelemaan Haikon annokset kauniisti katettuun pöytään Romanov-saliin. Haikon kartano tarjosi alkuruokana Haikonselän kalatoastin, pääruokana Shephers´s Pie ja jälkiruokana maitosuklaata ja puolukkaa. Haikon annokset olivat kunnianosoitus kotimaisille raaka-aineille. Annoksista löytyi paikallisen kalastajan pyytämää veden viljaa, villiyrttejä, metsäsieniä, marjoja, oman puutarhan kukkasia, lähialueilla tuotettua lihaa ja kasviksia.

Mielenkiintoisia osasia olivat esimerkiksi alkuruuan kehäkukilla värjätty sitrus-aioli ja pääruuan gratiini, jossa oli perunan lisäksi käytetty kaskinaurista. Pääruuan sieniliemi oli voimakkaan umamisena niin maukas, että taisimme kaikki syödä sen viimeiseen pisaraan.  Jälkiruoka oli Haikon annoksista ehkä vähiten yllätyksellisin. Maukas se kyllä oli! Annoksen hauska yksityiskohta oli valkosuklaasta valmistettu kuppi, johon laventelilla maustettu maitosuklaavanukas ja puolukkamousse oli aseteltu. Pidin tosi paljon siitä, että Haikossa oli tapahtumaa varten kehitelty alku-, pää-, ja jälkiruoka. Vaikka annokset olivat maistelukokoisia, jäi sellainen fiilis kuin olisi syönyt kokonaisen aterian.



Haikon kartano, Smaku 2017
Haikon kartano: Haikonselän kalatoast



Haikon kartano, Smaku 2017
Haikon kartano: Shepherd´s Pie



Haikon kartano, Smaku 2017
Haikon kartano: Maitosuklaata ja puolukkaa



Haikosta matka jatkui kohti Porvoon keskustaa, jossa meitä oli vastassa Porvoon kaupungin matkailusta Hanna Palo. Hanna johdatti meidät ensimmäisenä Bistro Sinneen oli mukana Smakussa myös kolmella annoksella. Catch a fish oli lämmin alkuruoka-annos kotimaisista muikuista ruskistetusta voista ja perunasta. Pääruoka-annos jäi mieleen erityisesti esillepanonsa ansiosta. Suomalainen takoo oli rakennettu jäkäläpedille. Kylmän annoksen riimihärkä, sinapinsiemenet ja kanttarellit tarjoiltiin ohueksi leikatusta selleritakosta. Suomalainen takoo oli maustettu vahvasti metsäisillä mauilla kuten kuusenkerkällä ja ginillä. Rohkeat maut ja yllätyksellinen esillepano ei mennyt metsään. Ainakin minuun upposi.

Sinnen jälkiruoka taisi olla paras torstaina nauttimani. Whip it! Whip it Good! Annos rakentui niinkin yksinkertainen ruokalajin kuin omenavispipuuron harteille. Purutuntumaa tuli makeista omena-mantelicrumblesta ja popcandystä, joiden makeutta suolakinuski vähän haastoi. Annokseen olisi kuulunut vielä hopeatoffeejäätelö, mutta pakastimen hajoamisen vuoksi se oli jouduttu korvaamaan vanilijajäätelöllä, joka mielestäni sopi annokseen oikein hyvin. En osannut lakritsaista aromia siihen kaivata.


Bistro Sinne, Smaku 2017
Bistro Sinne: Suomalainen takoo




Bistro Sinne, Smaku 2017
Bistro Sinne: Catch a fish


Yhteensä kuuden maisteluannoksen jälkeen huokaisin helpotuksesta kun huomasin, että Bistro Gustaf tarjoilee vain aivan pienet annokset. Lasillinen shamppanjaa ja osteri sopi tähän väliin paremmin kuin hyvin. Toisena annoksena bistrossa tarjoiltiin dubonnetpäärynää Roquefort-juuston ja hunaja huurrettujen saksanpähkinöiden kera. Bistro Gustafin vahvuus oli erityisesti tunnelmassa. Olin porvoolaisessa ravintolassa, mutta minusta tuntuu kuin olisin poikennut pariiisilaiseen bistroon.



Bistro Gustaf, Smaku 2017
Bistro Gustaf: Osteri



Bistro Gustaf, Smaku 2017
Bistro Gustaf: Dubonnetpäärynää



Viimeisimpänä vierailimme Porvoon tuomiokirkon takana Sicapellessä. Ilta oli niin lämmin, että päädyimme terassille nauttimaan Baby Gem -nimisen annoksen. Annos piti sisällään sydänsalaattia, purjohiiltä, lämpimän Västerbotten-kastikkeen, tattaria ja upean vihreää yrttiöljyä. Vierailumme ravintoloista Sicapelle oli ainoa, joka oli miettinyt annokseen sopivan viinin. Slovenialailen alkuviini taisikin olla ensimmäinen maistamani alkuviini. Mielipiteitä jakava alkuviini valmistetaan mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin ilman torjunta- ja lisäaineita. Viinin käyminenkin tapahtuu rypäleen omilla hiivoilla. Baby Gemille tämä viini oli täydellinen pari. Sicapellen terassilla kelpasi istua iltaa laventeleiden tuoksussa.


Sicapelle, Smaku 2017
Sicapelle: Slovenialainen alkuviini



Sicapelle, Smaku 2017
Sicapelle: Baby Gem



Sicapellestä meillä olikin jo kiire kotiin, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä ihailemaan horisonttiin laskevaa aurinkoa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, ja jos vatsa olisi vielä vetänyt, olisin mielelläni käynyt maistelemassa vielä muutaman muunkin annoksen. Tulipahan nyt itsekin todettua, että ei ole mitään huhupuhetta: Porvoo on ruokakaupunki! Minulla ei ole mahdollisuutta tänä vuonna vierailla toistamiseen Smaku annoksia maistelemassa, mutta jos sinulla on mahdollisuus, käy ihmeessä tsekkaamassa tämä kesäinen tapahtuma. Sen verran kaupungin runsas ravintolatarjonta jäi kutkuttelemaan mielenpäälle (tai vatsanpohjaan), että aloin suunnitella uutta retkeä Porvooseen! Romanttinen Haikko houkuttaisi. Siellä kelpaisi viettää esimerkiksi nurkan takana lymyävä 11. hääpäivä.




Yhteistyössä Haikon kartano

2 kommenttia:

  1. Tämä siis oli se Porvoon ruokatapahtuma, josta kaikki puhuivat. Kuulostaako ihanalta jo ihan siksi, että Porvoo. Ah. Pitäisi käydä siellä tänä vuonna jouluna, on vissiin kivan näköistä silloinkin keskustassa. Tuo Haikko kiinnostaa myös todella paljon, mä olen kuullut siitä niin ristiriitaista juttua. Osa ylistää, joku taas moitti ajastaan jääneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porvoossa oli niin monta mielenkiintoista ravintolaa, että siellä vierähtäisi helposti pidempikin aika. Olin ensimmäistä kertaa Haikossa. Minusta se vaikutti tuolla lyhyellä kokemuksella kauniilta paikalta. Miljöö oli upea, paikka oli rauhallinen ja ruoka hyvää. Voisin kuvitella viettäväni siellä romanttista viikonloppua. Aika harvoin lopulta törmää paikkaan, joka on täynnä vanhan ajan kartanoromantiikkaa. Ainakaan ruoka ei ollut ajastaan jäänyt. Siellä oli hyvinkin ajan hermolla olevia ajatuksia nordicfoodista.

      Poista