perjantai 20. lokakuuta 2017

Syksynvärinen porkkanagranola

Kirjoitin jo kerran aiemmin siitä, miten myslin ostaminen kotiin on hankalaa. Samalla julkaisin granolan eli paahdetun myslin ohjeen. Itse tehden myslistä saa mieleistä, ainakin tekijä. Usein granolaan laitetaan kuivattuja hedelmiä, mutta tällä kerralla en laittanutkaan granolaan keltaisten rusinoiden lisäksi muita hedelmiä. Porkkanat ovat olleet tänä syksynä niin makeita, että  päätin käyttää niitä. Porkkanoista tulikin granolaan väriä ja makeutta! Sokeria porkkanoissa on kuitenkin vähemmän kuin kuivatuissa hedelmissä.



porkkanagranola, aamiainen, välipala, iltapala




*

Porkkanagranola


2 porkkanaa
tilkka vettä
ripaus suolaa ja sokeria

3 dl kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
vajaa dl kurpitsansiemeniä
vajaa dl pekaanipähkinöitä
vajaa dl cashewpähkinöitä
2 tl kanelia

1 dl keltaisia rusinoita

0,75 dl rypsiöljyä
0,5 dl vaahterasiirappia

Kuori porkkanat ja suikaloi ne esimerkiksi mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi. Laita porkkanasuikaleet kattilaan ja kiehauta porkkanoita suolalla ja sokerilla maustetussa vesitilkassa muutama minuutti. Valuta porkkanat hyvin siivilässä.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja laita porkkanasuikaleet pellille ja anna porkkanoiden kuivua uunissa vähän aikaa ennen kuin lisäät muut aineet.

Sekoita öljy ja vaahterasiirappi. Yhdistä kaurahiutaleet, -leseet, siemenet ja hieman pienemmiksi paloiksi pilkotut pähkinät ja kaneli, ja lisää öljy-siirappiseokseen. Sekoita hyvin.  Lisää kaurahiutale seos uunipellille porkkanoiden kanssa.

 Paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Sekoittele kerta pari paahtamisen aikana. Tarkkaile myös, etteivät ainesosat pääse palamaan! Kun granola on jäähtynyt, lisää joukkoon vielä rusinat.

Säilytä granolaa kannellisessa lasipurkissa. Nautiskele esimerkiksi jugurtin tai rahkan kanssa aamiaisella, välipalalla tai iltapalalla.

*


Granolan valmistamisessa on muutama kriittinen kohta. Koko homma voi mennä pilalle, jos hiutaleita ja leseitä paahtaa liikaa. Kovin kauaksi uunin ääreltä ei kannata poistua, kun granola on uunissa. Toisissa ohjeissa pähkinät ja siemenet paahdetaan erikseen. Tällä kerralla laitoin kaikki yhdellä kerralla uuniin, eikä ollenkaan hullumpi vaihtoehto ollut sekään.



porkkanagranola, aamiainen, välipala



























porkkanagranola, aamiainen, iltapala, välipala



Granolan makeuttamiseen käytin vaahterasiirappia, joka oli avattuna jääkaapissa. Jos halua granolasta murumaisempaa, kannattaa vaahterasiirapin lisäksi tai asemasta käyttää hunajaa ja fariinisokeria. Jos käytät hunajaa, huomio, että silloin granola ei sovellu enää vegaaneille. Minä en ole niin makean ystävä, ja monissa ohjeissa sokeria tai makeuttajaa onkin käytetty paljon enemmän. Meidän perheelle tuntui riittävän oikein hyvin 0,5 dl vaahterasiirappia, sillä mysli on viikon varrella huvennut lähes loppuun.



porkkanagranola, aamiainen, välipala, iltapala



Minä olen syönyt porkkanagranolaa omenasoseella ja tyrnillä höystetyn luonnonjugurtin kanssa aamiaiseksi tuorepuristetun omenamehun kera. Elämän pieniä iloja on hyvä aamiainen!


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Suppilovahverosuola on ihanan umaminen pöytämauste

Suppilovahvero on helppo sieni aloittelijankin kerättäväksi. Sille ei löydy myrkyllistä näköislajia. Tällaiset heti pannulle valmiit sienet ovat siinäkin mielessä helppoja, että ne eivät vaadi sen kummempaa käsittelyä. Maultaankin suppilovahvero on tuoreena melko mieto. Säilöttynä sienen maku voimistuu. Mielestäni helpoin tapa säilöä suppilovahvero on kuivaaminen. Pakastaessa suppilovahvero vähän sitkistyy.

Toisaalta juuri tämän sienen "helppous" saattaa kyllästyttää. Ainakin itselleni kävi vähän niin. Nyt suppilovahvero on kokenut renessanssin. Uusi nousu johtuu varmasti siitä, että olen opetellut tunnistamaan myös muita sieniä, jolloin sieniruokien makupaletti monipuolistuu. Itsepoimittu metsäsieni ei tarkoita meillä enää automaattisesti suppilovahveroa. Vaikka sienituntemus on lisääntynyt, olemme tänä vuonna syöneet suppilovahveroita enemmän kuin aikoihin. Nyt ne on kuitenkin nautittu tuoreeltaan, olen valmistanut sienistä herkkuja, joita en aiemmin laittanus esimerkiksi levitettä, hilloa ja pestoa. Yksi ahaa-elämys on vielä julkaisematta:




suppilovahverosuola, sienet



*

Suppilovahverosuola


1 osa kuivattuja suppilovahveroita
2 osaa karkeaa merisuolaa

Laita kuivatut sienet ja merisuola monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Suppilovahverosuolaa voi käyttää pöytämausteena tai sillä voi maustaa ruokaa jo sitä valmistettaessa. 

*

Hyvähermoinen ja huolellinen kokki voi valmistaa suppilovahverosuolansa myös morttelissa, mutta monitoimikoneella tai vastaavalla pääsee huomattavasti helpommalla. Sienisuola säilyy hyvin tiiviisti suljetussa pakkauksessa ja valota suojattuna, kunhan vain sienet ovat valmistettaessa ehdottoman kuivia. 




suppilovahverosuola



Umaminen sienisuola sopii mausteeksi moneen. Luonnehtisin sitä maultaan ennen kaikkea umamiseksi sienen maku on yllättävänkin mieto. Siksi suppissuola sopii myös maustamaan sellaisten henkilöiden ruokia, jotka eivät ole tottuneet syömään sieniä. Aivan ehdoton suppilovahverosuola on keitetyn kananmunan päälle, mutta sitä voi ripotella myös lihan pintaan tai kalalle.




suppilovahverosuola, sienet



Suppilovahverosuolaa on valmistettu aiemmin esimerkiks Kokit ja potit -blogissa sekä Hiidenuhman keittiössä




sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Suppilovahveropesto tuoreista suppilovahveroista

Viimeiset tuoreet suppilovahveroni hupenivat suppilovahveropestoon. En usko, että enää lähden tänä syksynä sienimetsään, joten suppilovahveropesto oli kauden viimeinen tuoreista sienistä valmistettu ruoka. Säilöttyjä sieniä kyllä riittää. Sieniä on pakastimessa, jääkaapissa suolattuna ja kuivattuina lasipurkeissa. Onko sinulla vielä tuoreita suppilovahveroita? Tässäpä suppilovahveropestoresepti:



suppilovahveropesto




*

Suppilovahveropesto


1 l tuoreita suppilovahveroita

1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pinjansiemeniä

pari vartta tuoretta persiljaa
50 g parmemesan-juustoa
1,5 dl rypsiöljyä
(suolaa)

Paahda siemenet kuivalla pannulla ja siirrä odottamaan. Kannattaa paahtaa siemenet erikseen, koska kuorettomat pinjansiemenet ottavat värin pintaan huomattavasti nopeammin kuin kuorelliset kurpitsansiemet.

Ryöppää tuoreita sieniä paistinpannulla omassa liemessään. Nosta sivuun jäähtymään.

Yhdistä paahdetut siemenet, jäähtyneet, ryöpätyt sienet, persilja ja juusto ja jauha tasaiseksi monitoimikoneessa. Lisää seokseen öljyä niin, että pesto on haluamasi paksuista. Pyöritä pesto monitoimikoneessa tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoa pesto pastan kanssa. Suppilovahvero pesto sopii hyvin myös esimerkiksi leivän päälle tai salaatin sekaan.

*

Jo kesällä tuli todistetuksi, että persiljasta voi tehdä pestoa, kun yrttimaassani hyvin viihtyvälle persiljalle piti keksi käyttöä. Persiljapestossa käytin ensimmäistä kertaa kurpitsansiemeniä. Yrttimaan persilja voi edelleen todella hyvin, ja taas päädyin valmistamaan siitä pestoa. Tällä kerralla lisäsin pestoon sieniä. Persilja ja sienet sopivat hyvin yhteen.


suppilovahveropesto


Hyvän suppilovahverokauden innoittamana olen kehitellyt ja kokeillut uusia tapoja käyttää suppilovahveroita.  Suppilovahveropeston lisäksi olen tehnyt suppiksista levitettä ja hilloa. Sienipestoon hain inspiraatioita blogeista. Kananpoikien bistrossa pesto on valmistettu kuivatuista mustatorvisienistä, Kokit ja potit -blogista löytyy suppilovahveropesto-resepti, Minna Ku ite tekee- blogissa on valmistanut myös pestoa suppiksista ja  Hannan soppa-blogista löytyy vegaanisen suppilovahveropeston ohje. 



suppilovahveropesto



Mitäs mieltä olet, haluatko vielä yhden suppilovahverovinkin kuivatuista suppiksista? Vai joko kirjoittelisin jostakin muusta? Lähiaikoina blogiin on tulossa tarinaa perunoista, karitsasta, punajuuresta ja omenasta, kustakin vuorollaan. Kun nyt vain osaisi päättää, mistä kirjoittaa seuraavaksi. Onko toiveita? Olethan muuten huomannut, että Viikonloppukokkia pystyt seuraamaan helposti muun muassa blogit.fi-blogilistan kautta tai facebookissa, jonne linkitän aina uudet postaukset.


torstai 12. lokakuuta 2017

Suppilovahverohillo - kun sieniä riittää säilöttäväksi asti

Hyvinä sienivuosina malttaa kokeilla uusia reseptejä ja käyttää tuoreita sieniä säästelemättä. Huonompina vuosina tulee mietittyä tarkasti mihin malttaa käyttää litran tuoreita sieniä. En muista, että juuri suppilovahveroista olisi minään vuonna ollut pulaa. Silti suppilovahverohillo oli minulle uusi tuttavuus, samoin suppilovahverolevite, jota valmistin alkuviikosta. Suppilovahverohillon mittasuhteet on tarkastettu martoilta. Mausteita käytin sen mukaan, mitä kotoa löytyi. Ihanaa kun vieläkin voi hakea yrttimaasta tuoreita yrttejä!




suppilovahverohillo, sienet, suppilovahvero




*

Suppilovahverohillo


1 l tuoreita suppilovahveroita

1 dl vettä
0,75 dl viinietikkaa
2 laakerinlehteä
6 mustapippuria
tähtianis
muutama tuore timjamin oksa
ripaus suolaa

0,75 dl hillosokeria

Mittaa vesi, mausteet ja etikat kattilaan. Kiehauta. Lisää suppilovahverot kiehuvaan seokseen ja keitä hiljaisella teholla noin 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja keitä vielä noin 10 minuuttia.

Purkita hillo kuumana puhtaisiin purkkeihin ja anna jäähtyä. Tarjoa liha- tai kalaruokien lisäkkeenä.

*




suppilovahverohillo, sienet, suppilovahvero




Käytin suppilovahverohilloon sienikorin pienimmät suppikset. Pieniä sieniä ei tarvise pilkkoa lainkaan, vaan ne voi käyttää kokonaisena. Itse asiassa kokonaiset sienet ovat mielestäni hauskemman näköisiä kuin pilkotut. Jos sinun korissasi on vain isoja sieni, ne kannattaa pilkkoa pienemmäksi ennen etikkaliemeen lisäämistä.

Minä käytin etikkaliemeen 1/3 punaviinietikkaa ja 2/3 valkoviinietikkaa. Punaviinietikka oli pullon pohja, eikä siksi varmasti enää kovin tujua tavaraa. Pidän etikkaisista mauista valtavasti ja varmaan siksi suppilovahverohillosta tuli heti suosikkini.




suppilovahverohillo, sienet, suppilovahvero




suppilovahverohillo, sienet, suppilovahvero




Hillon makuun vaikuttaa luonnollisesti se mitä etikkaa käyttää, samoin makuun voi vaikuttaa mausteilla. Aika monissa resepteissä suppilovahverohilloon lisättiin kokonaisia neilikoita. Minulta löytyi maustelaatikosta laakerinlehteä, mustapippuria ja tähtianista. Yrttitarhasta hain vielä timjamia. Samalla, kun kaadoin suppilovahverohillon lasipurkkiin, keräsin hillosta pippurit, laakerinlehden ja tähtianiksen pois. Löysin myös puuvartisen timjamin oksat. Nyt niitä ei tarvitse syödessä varoa.

Viikonloppukokki-blogiin on tulossa lähiaikoina vielää muutama suppilovahveroaiheinen postaus. Blogin päivittymistä pystyt seuraamaan esimerkiksi blogit.fi-blogilistan kautta, tai vaikka facebookissa. Tykkäämällä Viikonloppukokin face-profiilista saat uutisvirtaasi tiedon uusimmasta postauksesta. Ennen uusien reseptien päivittymistä pääset lukemaan Viikonloppukokin suppilovahvero-reseptejä alla olevien linkkien kautta:





suppilovahverohillo, sienet, suppilovahvero


tiistai 10. lokakuuta 2017

Helppo suppilovahverolevite ja lupaus laittaa hyvä kiertämään

Viime lauantai kului sienimetsällä. Tarkemmin ottaen suppilovahveroita poimien. Satoisana sienenä suppilovahvero on kiitollinen kerättävä. Apukokeilla, kaikilla kolmella, oli korit täynnä suppiksia. Oma korini oli vain puoliksi täynnä. Oma korini tosin oli lasten koreja suurempi, mutta siltikin mies kokeneena suppilovahveron poimijana taisi kerätä suurimman saaliin. Suurin osa sienistä leviteltiin saunan lauteille sanomalehtien päälle kuivumaan, mutta vähän otin jatkojalostukseen. Onnistuneiden lopputulosten ansiosta luvassa on lähiaikoina muutamiakin suppisreseptejä. Aloitetaan suppilovahverolevitteestä, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaankin maistuva ja todella helppo valmistaa.




suppilovahverolevite, suppilovahvero, sienet


*

Suppilovahverolevite


1 l tuoreita suppilovahveroita

100 g voita tai margariinia
pieni ripaus suolaa


Ota voi tai vastaava huoneenlämpöön pehmenemään. Minä käytin tähän leivitteeseen oivariinia, jota meillä muutenkin käytetään leivän päälle.

Ryöppää sienet paistinpannulla omassa liemessään ja nosta sivuun jäähtymään.

Kun ryöpätyt suppilovahverot ovat jäähtyneet, yhdistä oivariini ja sienet ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Älä tarjoa levitettä aivan heti, vaan nosta se hetkikseksi jääkaappiin, jolloin levite kovettuu uudelleen ja maut tasaantuvat.

*


Minä yhdistän sienet helposti mielessäni tummaan leipään. Niinpä tätä levitettä on tullut siveltyä lähinnä ruisleivän, näkkileivän ja hapankorpun päälle. Parhaimmalta Ikaalisista kerätyistä suppilovahveroista valmistettu levite maistuu tietenkin Kyrösjärven kipparin päällä. 



suppilovahverolevite, sienet, suppilovahvero



Syksyisin iltapalarutiineihin kuuluu teen ja leivän lisäksi elävä tuli. Takkatuli kuuluu lähinnä viikonloppuihin, mutta arki-illan luksusta ovat vähintäänkin kynttilät takan kulmalla. Tästä lähtien saankin sytyttää kynttilät taatusti uniikeilla tulitikuilla. Sain lahjaksi ehdottoman ihanat tulitikut. Vain harvalla (ruokabloggarilla) on nimikkotikut. Kiitos vain naapurikadulle! Yritän pitää mielessä sen tunteen, jonka lahjan saaminen sai aikaan, ja laittaa hyvän kiertämään - tavalla tai toisella. 




suppilovahverolevite, suppilovahvero, sienet


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kesäkurpitsapiiras on ehkä enemmän uunimunakas kuin piiras

Loppuviikosta jääkaappi on usein tyhjää täynnä. Viime viikolla yhtenä päivänä oli taas edessä tilanne, jolloin ruokaa piti keksiä käytännössä tyhjästä jääkaapista. Lähtökohtana oli kesäkurpitsa, joka keikkui yksinäisenä vihanneshyllyllä. Tyhjästä jääkaapista valmistui oikein maittava kesäkurpitsapiiras. Piiraassa on lisäksi tomaattimurskaa, monta kananmunaa, runsaasti sipulia, vähän suppilovahveroita ja kanttarellejä, monenlaisia juuston kannikoita raastettuna ja yrttejä yrttimaasta. Lopputulos oli piiras, jonka viimeisen palan lämmitin töissä lounaaksi.



kesäkurpitsapiiras, kananmuna, sienet




*

Kesäkurpitsapiiras


500 g kesäkurpitsaa
vähän oliiviöljyä
kaksi pientä keltasipulia
valkosipulin kynsi
pari kourallista tuoreita kanttarelleja ja suppilovahveroita
tölkki tomaattimurskaa
tuoretta timajamia, persiljaa ja ruohosipulia
6 kananmunaa
noin 80 g juustoraastetta
suolaa 
mustapippuria


Laita uuni lämpenemään 175 asteiseksi.

Leikkaa kesäkurpitsat noin sentin siivuiksi ja kuullota niitä oliiviöljyssä molemmin puolin. Nosta sivuun odottamaan.

Lisää hieman öljyä paistin pannuun ja kuullota pannulla hitaasti pieneksi hienonnettuja sipuleita ja timjamia. Lisää joukkoon sienet. Lisää sienten ja sipuleiden joukkoon tomaattimurska ja mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Anna kiehua kunnes enin neste on haitunut seoksesta pois.

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Yhdistä kananmunat, tomaattimurska ja suurin osa juustoraasteesta. Jos paistinpannusi kestää uunin, voit valmistaa piiraan suoraan paistinpannussa. Toinen vaihtoehto on voidella piirakkavuoka ja koota piiras siihen. Lisää kesäkurpitsansiivut tomaatti-kananmunamassaan ja ripottele pinnalle loppu juustoraasteesta.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. 

*

Kuten kuvista huomaatte tätä piirasta valmistaessa Viikonloppukokki oli varsin hajamielinen. Uuniin oli erehdyksessä kääntänyt uuniin päälle ylälämmön ja sen vuoksi kesäkurpitsapiiras on saanut väriä pintaan ehkä vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Onneksi piiras ei ihan ehtinyt palaa.




kesäkurpitsapiiras, kananmuna, sienet



Kesäkurpitsapiiraaseen voi hävittää jääkaapista juuston, yrttien ja kasvisten jämiä. Oivallista hävikkiruokaa siis! Viikonloppuna on kerätty voimia tulevaan viikkoon rentoutumalla sienimetsällä. Suppilovahveroita on metsässä nyt uskomattoman paljon, ja blogiinkin on tulossa pari onnistunutta suppilovahvero-reseptiä lähiaikoina. Sieni- ja kasvisreseptit saattavat tulla tarpeeseen niille, jotka viettävät lihatonta lokakuuta. Meillä lokakuu ei ole lihaton, mutta voisin yrittää panostaa kasvisruokaan tavanomaista enemmän. 

Viikonloppukokki-blogi on saanut paljon uusia seuraajia facebookissa. Lämmin kiitos lukijoille kommenteista, yhteydenotoista ja tykkäyksistä, joita olen saanut muun muassa facebookissa ja sähköpostissa. Kaikki kommentit lämmittävät mieltä todella. Viikonloppukokkia pystyt seuraamaan myös blogit.fi-blogilistan kautta.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Aromaattinen tyrni-pannacotta vie kielen mennessään

Havahduin siihen, etten ole aikoihin julkaissut menua, vaikka lauantai-iltaisin meillä on lähes poikkeuksetta tapana syödä alku-, pää- ja jälkiruoka. Jos oikein irrotellaan, alkuruokia ja/tai jälkiruokia saattaa olla kaksikin. Viimeisimmän lauantaisen aterian päätti tyrni-pannacotta, jonka ohjeen kirjoittelen tähän postaukseen. Ensin kuitenkin menu kokonaisuutena:




tyrni-pannacotta, jälkiruoka


Syyskuun viimeisen lauantain menu


*

Gnoccheja, paistettua ankanrintaa, tyrni-punaviinikastiketta ja metsäsienihöystöä

Tyrni-pannacotta

*


Aloitetaan menun purkaminen siis jälkiruuasta, joka valitettavan usein on meidän lauantai-illallisilla lapsipuolen asemassa. Harvoin riittää energiaa kokata kaikkia kolmea ruokalajia. Jälkiruoka tulee usein kuitattua suklaalla tai jäätelöllä. Syyskuun viimeisen lauantain kunniaksi päätimme panostaa oikein kunnolla. Valmistin meille jälkiruuaksi sesongin marjasta eli tyrnistä pannacottaa. Tyrni-pannacotta tarjoiltiin annosmaljoista, enkä edes suunnitellut pannacotan kumoamista lautaselle. Annoksesta tulikin kaunis. Tässä resepti:





tyrni-pannacotta, jälkiruoka




*

Tyrni-pannacotta


150 g tyrnejä
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
2 liivatelehteä

2 dl kermaa
1 dl maitoa
1/2 dl sokeria
1 tl vanilijasokeria
2 liivatelehteä

Jos haluat tyrni-kerroksen pohjalle, aloita sen valmistamisesta. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. 

Mittaa muut ainekset kattilaan. Keitä muutama minuutti. Kun tyrnit ovat pehmenneet, siivilöi liemi ja painele tyrnit siivilää läpi, että saat kaiken mahdollisen maun irti.

Ota tilkka mikrossa tai vedenkeittimessä lämmitetty vettä, ja sulata siihen kylmässä vedessä lionneet liivatelehdet, jotka on puristettu huolellisesti kuiviksi. Lisää sulatetut liivatelehdet tyrnimehuun.

Annostele tyrnimehu annosmaljojen pohjalla ja laita jääkaappiin hyytymään. Muutaman tunnin kuluttua kiisseli on sen verran hyytynyt, että päälle voi lisätä pannacotta-kerroksen.

Ryhdy valmistamaan pannacotta-kerrosta, kun muutama tunti on kulunut ja tyrni-kerros on hyytynyt annosmaljojen pohjalle. Laita pannacottaa varten varatut liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

Mittaa kerma, maito ja sokerit kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen.

Purista liivatelehdet ylimääräinen neste pois, ja sulata ne mikrossa tai vedenkeittimessä lämmitettyyn vesitilkkaan.

Lisää sulatettu liivate ohuena nauhana kuumaan pannacotta-massaan, sekoita hyvin ja kaada pannacotta hyytyneen tyrnikerroksen päälle annosmaljoihin. Nosta tyrni-pannacotat jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. 

Koristele ennen tarjoilua esimerkiksi jäisillä tyrneillä ja sitruunamelissan lehdillä.

*

Tyrni-pannacotan maku oli kohdillaan. Sokeriakin oli juuri sopivasti, eikä tyrni tuntunut lainkaan happamalta. Rakennetta kritisoin. Liivatetta oli minun makuuni aivan liikaa! En juurikaan pidä liivatteella hyydytetyistä jälkiruuista tai kakuista. Pyrin aina laittamaan mahdollisimman vähän liivatetta. Kun liivatetta on liikaa, rakenne muuttuu lähes kumimaiseksi. Luonnollisuus katoaa. Varsinkin näin annosmaljoista tarjottuna liivatteen määrän olisi varmasti voinut melkeinpä puolittaa. Jos pannacotan olisi halunnut kumota, silloin kannattaa nipistää liivatteen määrästä vaikka vain puoli lehteä. Tämä vinkiksi, vaikka näilläkin määrillä jälkiruuasta tulee ihan kelvollinen.



tyrni-pannacotta, jälkiruoka



Lapset söivät jo aiemmin illalla, eivätkä kelpuuttaneet aikuisten menusta kuin tämän jälkiruuan. Tyrni-pannacotta sai kyllä kehuja lastenkin suusta. Apukokkien lauantain lempiruoka, ranskalaiset, lehtipihvi ja maustevoi, oli itse tehtyjä gnoccheja ja ankanrintaa mieluisampaa. Aikuisten pääruuasta ajattelin kirjoittaa toisella kerralla. Väänsin nimittäin gnoccheja ensimmäisen kerran. Helppoa kuin heinänteko! En ole ruuanlaitossa, tai muutenkaan pitkäjänteinen piipertäjä ja pikkutarkan työntekijä, gnocchit olivat kuitenkin varsin helppoja valmistaa. Ankanrintaa meillä syödään tämän tästä ja ankka-tunnisteen alta löytyykin joukko reseptejä ja menuita aikaisemmista ankka-aterioista.

Hassua on, että usein ankka-aterian jälkiruoka jalostuu tyrnistä. Esimerkiksi viime syksynä näihin aikoihin söimme ankan jälkiruokana tyrnibruleeta, joka oli varsin onnistunut tyrnijälkiruoka sekin.



tyrni-pannacotta, jälkiruoka




tyrni-pannacotta, jälkiruoka



Ceviche pääsee usein alkuruuaksi. Yhden kuhacevichen linkkasinkin jo menuun. Lisää ceviche-reseptejä voi hakea esimerkiksi reseptit-välilehden kautta tai sitten haulla. Olemme valmistaneet cevicheä lohesta, siiasta ja kuhasta hieman eri resepteillä. Välillä kala kypsennetään pelkällä limen mehulla, mutta usein käytän, sekä limeä, että sitruunaa. Aiemmin maustoin cevichen aina lehtipersiljalla, koska en pitänyt korianterin mausta. Olen kuitenkin oppinut pitämään korianterista, joten nykyisellään käytän usein sitäkin.

Osallistuin viime viikolla webinaariin asiantuntijabloggauksesta. Vaikka Viikonloppukokki ei asiantuntijablogi olekaan, olen pyrkinyt torstaina saamiani oppeja pitämään mielessä tässä postauksessa. Paljon hyviä vinkkejä, joita ruokabloggaajakin voi soveltaa käytäntöön.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kokonaisena paistettu kukkakaali

Liemessä-blogissa lanseerattiin kukkakaalitalkoot elokuun puolessa välissä, jolloin näytti siltä, että kukkakaalit mätänevät peltoon. Osallistuin silloin elokuussa Jennin kukkakaalitalkoisiin tahinilla maustetulla kukkakaalilla. Koska pidän kukkakaalista kovasti, olen jatkanut talkoilua edelleen, vaikka viljelijöillä ei käsittääkseni enää olekaan hätää kukkakaalin kanssa. Tommi Myllymäen kokonaisena paistetussa kukkakaalissa on klassikon ainekset. Reseptiin sain hukattua myös salviaa, jota kasvaa omassa yrttimaassa.



kokonaisena paistettu kukkakaali




*

Kokonaisena paistettu kukkakaali kapristen, salvian ja ruskistetun voin kera


4 annosta

600 gkukkakaali 
70g + 100 g voita
20 salvianlehteä
3/4 dl kapriksia
1 rkl sitruunamehua
suolaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Puhdista kukkakaali ja laita se uunivuokaan. Hiero kukkakaalin pintaan 70 g voita. Mausta suolalla.

Paista kukkakaalia uunin keskitasolla 10 minuuttia. Alenna lämpö 150 asteeseen ja paista vielä noin tunti,  kunnes kukkakaali on kypsää ja pinta ruskistunut

Sulata 100 g voita ja ruskista se. Kun voi lakkaa kuplimasta, lisää joukkoon salvianlehdet ja paista niitä 20 sekuntia. Lisää kaprikset ja sitruunamehu.

Valuta kapriksilla ja sitruunamehulla maustettu ruskistettu voi kastikkeeksi kypsän kukkakaalin päälle.

Tarjoile kukkakaali lisäkkeenä lihalle tai kalalle.

*

Vähensin reilusti voin määrää alkuperäiseen reseptiin verrattuna, mutta mielestäni näilläkin määrillä voita oli reilusti. Kokonaisena paistetussa kukkakaalissa oli rakennetta ja makuja moneen lähtöön. Ruskistettu voi toi pähkinäistä makua, yrtit paistuivat rapsakaksi ja kapriksista lisukkeeseen tuli suolaa. Niin hyvää kuin ruskistettu voi onkin, juuri se on tämän reseptin kompastuskivi. Voi palaa ruskistamisen jälkeen todella helposti pohjaan, joten sen kanssa kannattaa olla tarkkana.



kokonaisena paistettu kukkakaali




kokonaisena paistettu kukkakaali



Tarjosin kukkakaalin lisäkkeenä karitsan ribseille, jotka valmistin luotto-ohjeellani. Lisäksi pöydässä oli paistettuja metsäsieniä, sipulia ja papuja. Tuhti ruoka oli tarpeen kaiken talkoilun lomassa. Talkoiltu on nimittäin muutenkin kuin kukkakaalitalkoissa. Olen osallistunut sadonkorjuutalkoiluun sienimetsässä ja lisäksi kesää on laitettu talkoilla muutoinkin pakettiin. Vene on nyt talviteloilla.