Olen onnekas, sillä talvikaudella saan tuoretta kuhafilettä melkein niin paljon kuin halua. Työkaverin lähipiiriin kuuluu kalastuksen harrastajia. Toisinaan heillä on kuhaa yli oman tarpeen, ja silloin pääsen minäkin saalista osalliseksi. Tänä vuonna ahti on ollut antelias jo näin aikaisin syksyllä. Kuha on miedon makuinen kala. Kun kuhan laittaa pääruuaksi, se tulee paistettua pannulla leivitettynä tai sellaisenaan. Jos olen oikein viitseliäällä tuulella, teen kuha Walewskaa. Erityistä luksusta on kypsentää kuha ruskistetussa voissa. Nyt kaipasin jotain uutta ja blogeja selailemalla löysinkin kuha-serranokääröjen ohjeen Tuoksussa Basilikaa -blogista. Siinä fileet kääritään serranokinkkuun. Minä kääräisin kuhat parmankinkkuun ja hintsun verran muutoinkin muokkasin reseptiä.
*
Parmankinkkuun käärityt kuhat
4 kuhafilettä
sitruunamehua
4 siivua parmankinkkua
tuoretta timjamia
mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1 dl valkoviiniä
1 dl kalalientä
1 rkl vehnäjauhoja
(suolaa)
Aseta kuhafileet leikkuulaudalle. Purista hieman sitruunamehua ja rouhaise varovasti myllystä mustapippuria kunkin fileen päälle. Laita jokaisen kalafileen päälle kinkkusiivu ja riivi päälle tuoretta timjamia. Rullaa maustetut kuhafileet kääröksi. Sulje kääröt hammastikuilla. Laita kuhakääröt voideltuun uunivuokaan.
Sekoita nesteet ja vehnäjauho keskenään. Lisää varovasti suolaa, jos on tarpeen. Muista, että suolaa on myös liemessä ja kinkussa. Kaada seos uunivuokaan.
Paista kuhakääröjä 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia riippuen fileiden koosta. Valele kääröjä liemellä kypsentämisen aikana. Tarjoa esimerkiksi keitettyjen perunoiden kanssa. Lisäkkeeksi sopivat myös fenkoliconfit ja kyssäkaali voissa. Liemen voit käyttää kastikkeena.
*
Parmankinkku toi juuri kaipaamaani makua kuhalle peittämättä kuitenkaan kalan omaa makua. Itse en lisännyt suolaa lainkaan. Mustapippuria rouhaisin vähän liian rennolla kädellä ja ainakin osa kääröistä oli liiankin pippurisia. Kannattaa muuten valita mahdollisimman pieniä fileitä. Ne on helpompi kääriä ja lopputuloskin on kauniimpi. Kääröjen ahkera valelu liemellä paiston aikana kannattanee. Liemi maustaa kalaa ja toisinpäin, jolloin ylijääneestä liemestä maukkaan kastikkeen. Liemi oli juuri sopivan paksuista, eikä sitä tarvinnut edes suurustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti