tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kesän paras mansikkasalaatti

Vaatimattomuus kaunistaa, mutta tämän asian suhteen en aio olla vaatimaton. Aion jakaa teille kesän parhaimman mansikkasalaatin ohjeen. Vielä sitä ehtii kokeilla, ennen satokauden loppua.







*

Mansikkainen salaatti


mansikoita

salaattia
hunaja- tai vesimelonia
sinihomejuustoa 
sipulia, ruohosipulia tai sipulin varsia
pähkinöitä esim.saksanpähkinöitä

kastike

3 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
2 tl hunajaa
ripaus suolaa
1 tl samba oelek -tahnaa

Valmista salaattikastike. Esikäsittele mansikat. Revi salaatti ja murustele tai paloittele juusto ja halutessasi palastele vähän myös pähkinöitä. Kokoa salaatti ja nauti.

*











Salaatti sopii erinomaisesti iltapalaksi tuoreen leivän kera helteisen päivän jälkeen, mutta se sopii myös alkuruuaksi. Parhaiten salaatti kuitenkin sopii aikuiseen makuun. Eikä kuohuva juoma ainakaan heikennä salaatin ominaisuuksia. Suolaisen ja makean liitto hivelee makuhermoja. Lisää twistiä makujen ilotulitukseen antaa tulinen samba oelek -tahna. 




sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mansikoita ja maisemia


Kesäloman jälkiruuat ovat helppoja. Mansikoita ja vanilijakastiketta, mansikoita ja sulatettua suklaata. mansikoita ja jäätelöä, mansikoita ja kermavaahtoa jne. Pettämätön yhdistelmä ovat myös mansikat ja mascarponevaahto.







*

Mansikat ja mascarponevaahto


mansikoita

2 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
1 tl vanilijasokeria
sokeria maun mukaan
raastettua sitruunankuorta

koristeeksi

mintun, sitruunamelissan tai basilikan lehtiä

Puhdista ja viipaloi mansikat kulhon pohjalle.

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi, lisää mascarpone, sokerit ja sitruunankuori ja vispaa vielä vähän. Kokoa annos ja herkuttele.

*

Mansikoita makustellessa voi vaikka katsella maisemia kotijärven rannoilta. Aika erilaisia kuin helmikuussa tai maaliskuussa.















torstai 24. heinäkuuta 2014

Klassikko kokeilussa munakokkeli

Näyttää siltä, että klassikkokokeilujeni raaka-aine on kananmuna, ja mikäs siinä, kananmunastahan on moneksi. Olen viime aikoina ostanut kananmunani tuoreena suoraan pientuottajalta. Kaupastahan ei samana aamuna munittuja munia saakkaan. Liesäarvoa tietysti antaa se, että kanojen kasvattaja panostaa kanojensa elinoloihin ja ravintoon. Väittäisin sen maistuvan munissa!

Yksinkertainen ja simppeli ruoka on parasta. Makuja ei välttämättä tarvitse olla monia, eikä niiden tarvitse olla voimakkaita. Ideana oli keksiä sopiva lisäke uusille perunoille ja grillissä valmistetuille lohiperhosille. Nuorimmainen on meillä se, joka nirsoilee kalaruokien suhteen ja se on otettava huomioon, kun miettii ateriaa. Kananmunan ystävä hän on! Muutaman ulkomaanmatkan hän on käytännössä elänyt kananmunilla.

Kala ja kananmuna on oiva makupari, siispä hotellin aamiaisilta tuttu munakokkeli päätyi lisäkkeeksi helteisen päivän päivälliselle.




*

Munakokkeli


4 munaa
2 dl kuohukermaa
suolaa
nokare voita

Ota kattila, jonka sisään mahtuu metallikulho. Laita vettä kiehumaan kattilaan. Riko kananmunat metallikulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki. Laita kulho vesihauteeseen ja lisää kerma sekä voi nokare. Anna muna-kerma seoksen kypsyä vesihauteessa välillä sekoittaen noin 10-15 minuuttia.  Mausta suolalla. Kun munakokkeli on kypsää, nosta metallikulho pois vesihauteesta. 

Voit pysäyttää kananmunan kypsymisen lisäämällä kokkelin sekaan ruokalusikallisen tai pari ranskankermaa tai vaihtaa sen toiseen astiaan. Silloin kokkeli tietysti myös jäähtyy. Samassa astiassa ja tuorekelmulla peitettynä kokkeli pysyy lämpimänä vähän aikaa.

Tarjoa munakokkeli vaikkapa pääruuan lisäkkeenä kalan kaverina tai aamiaiseksi pekonin kera.

*
















Munakokkeli onnistui hyvin ja rakennekin mieleinen. Kermaa ehkä olisi voinut käyttää vähän nuukemminkin, mutta minulla sattui olemaan pakastimesta sulatettu kermapurkki, joten käytin kaiken. Kerma ei olisi enää odottelua kestänyt.  Lisäkkeenä annos riitti oikein mainiosti 2 aikuiselle ja 2 lapselle. 

Uskoisin, että juuri tällä tavoin, vesihauteessa, munakokkelia tullaan viikonloppukokin taloudessa valmistamaan toistamiseen, kenties kylmänä talvi-aamuna aamiaiseksi. Silloin voi muistella helteistä kesää.



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tuulinen päivä Suomenlinnassa

Loman alkajaisiksi viikonloppukokki perheineen lähti yhden yön kaupunkilomalle Helsinkiin. Toisen päivän pääkohteeksi oli valitsimme Suomenlinnan. Paikallisopas liittyi seuraamme Kauppatorilta ja lauttamatkan aikana muutuimme todellisiksi turisteiksi.

Päämäärä retkellämme oli selvä. Tavoite oli Kustaanmiekka ja Pizzeria Nikolai. Päivä oli todella tuulinen ja kesähepenein varustautuneina yritimme valita reittiämme siten, että viileä tuuli tuntuisi mahdollisimman vähän. Ensimmäinen pysähdys oli jo heti lauttarannassa Suomenlinnan panimon terassilla, jossa nautimme kahvikupilliset, ellei vatsa olisi ollut hotellin aamiaisesta niin täynnä, olisi ollut houkuttelevaa maistaa vaikkapa lautasellinen kalasoppaa.






Paikallisoppaan johdattamana tutustuimme Suomenlinnan kirkkoon. Olen vieraillut Suomenlinnassa vain pari kertaa aiemmin, eikä kummallakaan kerralla kirkko osunut reitille. Kirkko on sisustukseltaan varsin luterilainen. Etenkin kun keväisen Prahan matkan jäljiltä on muistissa koristeellinen Pyhän Vituksen katedraali. On vaikea kuvitella miltä Suomenlinnan kirkko on Venäjän vallan aikana näyttänyt sipulikupoleineen. Karu ja eleetön kirkko teki vaikutuksen.  Erityisen hieno yksityiskohta oli mielestäni kattokruunu. Kaunista on myös se, että kirkko toimii myös majakkana. Ja sopiihan se oppiinkin.

















Lapsille mielenkiintoinen kohde oli sukellusvene, jossa kävivät sisällä ihan kaksin. Aikuiset tyytyivät odotteleman ulkona. Tytöt ovat sen verran kokeneita museokävijöitä, että olivat osanneet esittää kysymyksiä oppaille. Pienempi oli halunnut tietää, miten yläsänkyyn pääsee, mutta isompi oli osannut esittää kysymyksiä liittyen veneeseen ja sen toimintaan esimerkiksi hapen riittävyydestä.







Jollei halua tutustua sukellusveneeseen tai museoon, voi ihan vain keskittyä ihailemaan kauniita rakennusia, maisemia ja vaikka purjeveneitä.













Kun vihdoin nälkäisinä saavutimme Pizzeria Nikolain, jouduimme mennä sisään syömään, niin kovasti tuuli kävi terassille. Sisätilat olivat elämys niin lapsille kuin aikuisillekin. Komeat kivet seinissä vaikuttivat!

Pizzahan on aina hyvää ja varsinkin raikkaassa merituulessa reippailun jälkeen se maistui taivaalliselta kera kylmän oluen. Lapset söivät oman pizzansa viimeiseen palaseen, vaikka olisin voinut vannoa, että niin isoa pizzaa tytöt eivät jaksa syödä.

Palvelu oli Nikolaissa erinomaista ja nopeaa. Kaksi huomautettavaa asiaa kuitenkin on. Ensinnäkin juomapuolella monet juomat olivat lopussa esimerkiksi useampi limsa ja III olut hanasta. Tämä on hyvinkin ymmärrettävää, kun siihen astinen kylmä alkukesä oli loppunut edelliseen, todella helteiseen, päivään. Väkeä oli kuulemma ollut liikkeellä todella paljon.

 Vähän suuremman miinuksen ravintola saa siitä, että pizzan puolitus maksoi. Ymmärrän kyllä, että puolikkaastakin pizzasta tulee ravintolalle kustannuksia muun muassa tiskikustannusten myötä, mutta puolitusmaksu kuitenkin tuntuu hassulta, sillä ruokaa ja juomaa pöytäseurueemme tilasi reilusti. Jos vatsa on täynnä, ei kokonaista jaksa syödä, silloin kannattaa puolitetustakin vähän maksaa.

Monella suomalaisella Suomenlinna on kokematta, sitä voi ehdottomasti suositella turistikohteeksi ja kiireettömän päivän viettoon. Helsingistä saari on helposti saavutettavissa ja perillä riittä monenlaista tekemistä ja näkemistä. Matkaan voi varata evästä, tai sitten voi käydä ravintolassa syömässä ja nautiskelemassa. Suosittelen!

Muikkuja ja muita ahdin anteja

Omasta pienestä kotijärvestä ei saa muikkuja. Ne on hankittava torilta. Joka kesäisiin traditioihin kuuluu valmistaa grillissä muikkuja ja nauttia ne siiklien kera ulkona. Tässä sapuskassa viikonloppukokille jää hyvin vähän tehtävää. Yleensä ne perunat ja muut mahdolliset lisäkkeet, joita paistetut muikut eivät vaadi. Perunat ja voikin riittää!



Muikkumenu


*
paistetu muikut
uudet perunat ja voi
mummon kurkut ja coleslaw

mansikkacharlotta

*

Muikkujen perkaaminen on lasten hommaa. "Yhteistyöllä tämä sujuu", totesi 5-vuotias apukokki. 8-vuotiaan apukokin vastuualueeseen kuului puhkottuna ostettujen muikkujen huuhtelu ja putsaaminen. Hän halusi myös irrottaa päät. Pikkusiskonsa pyöritteli puhtaat muikut suolalla maustetussa ruisjauhoissa.













Muikun paistajana toimi puolisoni. Vähän reilun muikkukilon hävittämiseen osallistuivat myös mummi ja vaari, jotka olivat meillä sauna vieraina. 







*

Paistetut muikut


1,2 kg muikkuja

ruisjauhoja 
suolaa

voita paistamiseen

Perkaa muikut ja pyörittele ne suolalla maustetuissa ruisjauhoissa. Paista jauhotetut muikut voissa ja nauti!

*

Niistä muista ahdin anneista sen verran, että kotijärvestä on nostettu pari kiloinen kuha ja ahvenia sen verran, että 8-vuotias innokas kalastaja sai maistiaisia. Ahdin anneista on nautittu myös merellisessä ympäristössä, sillä yksi kesän retkeistämme on suuntautunut Hankoon. Siitä ehkä tuonnempana.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Grilliribsejä viikonloppukokin tapaan

Kesäruokien kesäruoka on grilliribsit. Perheessä on ollut vähän erimielisyyttä siitä, miten ne kannattaisi valmistaa, jotta ribseistä tulisi parhaita mahdollisia. Itse olen sitä mieltä, että ensin keittämällä ja, sitten grillaamalla, tulee hyvää. Mies on sitä mieltä, että lihaa keittämällä ei valmisteta muuta kuin lihasoppaa (, joka muuten on suurta herkkua tässä perheessä). Tällä kertaa mausteseoksella hierottuja ribsejä paahdettiin uunissa ennen grillaamista. Grillatessa ribsejä kutiteltiin mausteöljyyn upotetulla sudilla. Nyt taisi osua ribsi resepti naulan kantaan.





Ribsejä valmistettiin noin 1,5 kg possunkylkeä, ja niitä oli syömässä oman perheen aikuisten lisäksi paappa ja apukokeista isompi. Pienemmälle, sille nirsomalle, keitettiin kaurapuuroa. Kumman sinä valitsisit?

*

Grilliribsit viikonloppukokin tapaan


noin 1,5 kg marinoimattomia kylkiä

Mausteseos

1 rkl ruokosokeria
1 rkl siirappia
1 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
suolaa
hiukan chilijauhetta
2 tl jeeraa

Grillauskastike

0,5 dl soijaa
0,5 dl öljyä
loraus worchestershirekastiketta
1 tl paprikajauhetta
1 tl samba oelek-tahnaa
1 rkl siirappia
1 tl jeeraa

Sekoita mausteseoksen aineet keskenään ja hiero mausteseos ribseihin. Aseta kylkirivit leivinpaperin päälle uunipellille ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes liha alkaa vähän vetäytyä luista.

Uunissa paahtamisen voi tehdä vaikka edellisenä päivänä, jolloin jäähtyneitä grilliluita kannattaa luonnollisesti säilyttää yön yli jaakaapissa.

Valmista grillauskastike sekoittamalla ainekset keskenään. Grillaa kylkirivejä ja valele niitä grillauksen aikana grillikastikkeella. Leikkaa grillatut ribsit annospaloiksi ja herkuttele.

*















Grilliribsien syöminen on sotkuista puuhaa ja parhaiten se onnistuu sormin. Varaa esille riittävästi paperia sotkuisten sormien pyyhintään. Haarukkaruuat kannattanee syödä erikseen alkupaloina. Meillä nautittiin ihan ns. alkuruuaksi vihersalaattia ja kaalisalaattia.  Ribsit katosivat viimeistä tarjoilulautaselta viimeistä myöden.









perjantai 11. heinäkuuta 2014

Hellepäivän kuuma vinkki: espanjalainen vihannessosekeitto

Kylläpäs tuli valittua hyvät lomakelit! Kesäkuun keskilämpö oli täällä vajaa 13 astetta. Heinäkuussa lämpöä on riittänyt. Mittari on monena päivänä ollut lähempänä 30 astetta. Mitään kovin järkevää ei näillä säillä jaksa tehdä. Aika kuluu uimassa, ja kun tullaan uimasta, mietitään koska sitten mentäisiin uimaan.

Ruuanlaittokin on helteillä vähän niin ja näin. Lapset ovat kyllä periaatteessa nälkäisiä, eikä tietysti näillä uimisilla ole ihmekään. Täytyy vain yrittää olla kekseliäs lounaiden ja välipalojen kanssa. Lämmin (grillattu) ruoka maistuu parhaiten vasta illalla. 

Toripäivisin lounas on helppo kuitata siellä kojussa, missä on torin pisin jono. Pisin jono muodostuu luonnollisesti mustamakkara-autolle. Välipalaksi voi ostaa kirsikoita, mansikoita ja herneitä.

Joka päivä ei ole toripäivä, ja sellaisina päivinä maistuu esimerkiksi vihannessosekeitto, jonka alkuperäinen idea lienee Pirkasta. Aikojen kuluessa resepti on muuttunut omaan suuhun sopivaksi.







*

Espanjalainen vihannessosekeitto


1 sipuli
ruokaöljyä
1(500 g) kesäkurpitsa
1 paprika
2-3 valkosipulin kynttä
500 g paseerattua tomaattia
1/2 l vettä
(liemikuutio)
1/2 sitruunan mehu
sokeria
suolaa
pippuria
(1 tl savupaprikajauhetta)
(pari tippaa tabascoa)
ruohosipulia

Kuullota sipulit öljyssä. Lisää sekaan kesäkurpitsa. Laita kurpitsojen päälle suolaa. Laita kansi kiinni ja anna kurpitsojen kypsyä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää paprikat ja anna kypsyä vielä tovi. Soseuta kypsät kasvikset sauvasekoittimella.

Lisää paseerattu tomaatti, vesi ja liemikuutio soseutettujen kasvisten joukkoon ja kiehauta. Mausta ja anna kiehua miedolla lämmöllä joitakin minuutteja. Tarkista maku ja tarjoile.

*





Tämä on siitä kummallinen keitto, että maistuu lapsillekin, vaikka pelkkä tomaattikeitto ei maistukaan. Ilmeisesti muut kasvikset tasaavat tomaatin hapokkuutta ja pehmentävät makuja.

Keiton reseptiä oli oikeastaan aika vaikea kirjoittaa ylös. Tämä on keitto on pyörinyt mukana niin monta vuotta, ja usein teen sitä vähän niistä aineksista ja mausteista mitä sattuu kotoa löytymään. Toisinaan hukutan keittoon myös vanhoja paahtoleivän kannikoita, ylijääneitä tortillakastikkeita tai vähän nahistuneita tomaatteja. Keittoon kelpaavat myös tuorejuustojen, kermojen ym. jämät. Viimeksi valmistettuun keittoon käytettiin savustettuja valkosipulikynsiä .

Keiton juju tuntuu kuitenkin olevan siinä, että kesäkurpitsoja kypsennetään kattilassa kansi kiinni miedolla lämmöllä.














Espanjalainen vihannessosekeitto kelpaa tarjottavaksi ihan sellaisenaan. Tuoreen leivän kanssa se maistuu erilaiselta ja olenpa tarjoillut sitä tomaatti-, kurkku-, ja sipulisilpunkin kera. Lapset tykkäävät laittaa keiton päälle raejuustoa. Keitto kelpaa niin lounaskeitoksi kuin alkuruuaksi. Oikeastaan sillä onkin meillä monta roolia: perinteinen rapujuhlien alkukeitto, hellepäivien viilentävä ja toisaalta pakkaspäivien lämmittävä lounaskeitto.






sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Savustetut valkosipulinkynnet öljyssä

Viime sunnuntaina savustuspönttöön jäi vähän ylimääräistä tilaa. Päätin heittää sinne kaapissa lojuneet neljä valkosipulia. Loistava ajatus!








Neljä valkosipulia (kuorineen päivineen) kypsyivät savustimessa samassa ajassa kuin puolitoista kiloinen lohi.

Kuorin jäähtyneet sipulit ja ensimmäiset kynnet maisteltiin ihan vain sillai, pelkiltään. Minulla ei oikein ollut käsitystä miten sipulit säilyvät, joten laitoin ne öljyyn ja jääkaappiin. Öljyssä ovat ainakin viikon säilyneet, enää ei ole montaa kynttä jäljelläkään.

Jääkaapista valkosipulinkynsiä on käytetty salaateihin, guacamoleen ja espanjalaiseen vihannessosekeittoon. Öljyä käytettiin grillauskastikkeeseenkin. Valitettavasti savunmaku ei juuri säilynyt, mutta herkullisia valkosipulin kynnet ovat ilman savunmakuakin. Kypsä valkosipuli on vatsaystävällisempää kuin raaka ja makukin on miedonmpi. 

*

Savustetut valkosipulinkynnet öljyssä

valkosipulia

rypsiöljyä
timjamin oksia
rosmariininoksia
suolaa


Savusta valkosipulit sähkösavustimessa kypsäksi. Kuori jäähtyneet valkosipulit. Kaada rypsiöljyä niin, että kynnet peittyvät. Mausta öljy makusi mukaan suolalla, timjamilla ja rosmariinilla. 

*






perjantai 4. heinäkuuta 2014

Juhlan kunniaksi: mansikka-Brita

Pyöräytinpä Brita-kakun töitten jälkeen. Juhlaan onkin monta syytä: perjantai, kesä, loma, aurinko ja nimpparit. Yleensä nimpparikakkuna on tarjoiltu Mansikkacharlottaa, mutta työpäivän jälkeen se on liian suuritöinen leivonnainen. Tai voisihan siinä tietysti oikaista ja ostaa kääretortun valmiina, mutta kerran kesässä kuuluu leipoa mansikkacharlotta alusta loppuun itse, ja se leipominen jää nyt toiseen kertaan.






Tästä lähtien kerran kesässä tulee leipoa myös mansikka-Brita. Loistava leivonnainen, helppo, nopea ja riittoisa. Suhteeni marenkiin on vähän kimurantti. Ymmärrätte varmaan, jos luette postaukseni epäonnistuneesta Pavlovasta. Kiitos työkavereille tsemppauksesta. Brita on voitettu!




*

Mansikka-Brita


Pohja
150 g leivontamargariinia
1,5 dl sokeria

3 keltuaista

2 dl venhäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

Marenki
3 valkuaista
2 dl sokeria
1 tl vanilijasokeria

mantelilastuja

Täyte
2 dl kermaa
1 dl turkkilaista jugurttia
2 tl vanilijasokeria

1 l mansikoita

Koristeluun
mansikoita
basilikanlehtiä

Aloita valmistamalla marenki. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Laita keltuaiset talteen pohjaa varten. Vaahdota ensin valkuaisia vaahdoksi ja lisää höttöiseen vaahtoon sokeri. Vaahdota kunnes marenki on niin jämäkkää, ettei tipu kulhosta, vaikka sen kääntäisi ylös alaisin.

Siirry sitten pohjan valmistamiseen. Vaahdota sokeri ja rasva. Lisää vaahtoon keltuaiset hyvin sekoittaen. Lisää venhäjauhoja, joihin on sekoitettu leivinjauho, taikinaan vuorotellen maidon kanssa.

Levitä taikina voidellulle leivinpaperille uunipellille. Levitä taikinan päälle marenki ja ripottele päälle mantelilastuja. Paista esilämmitetyssä uunissa 180  asteessa noin 20-25 minuuttia.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Lisää vaahtoon turkkilaista jugurttia ja mausta vanilijasokeria.

Leikkaa kakku levy kahteen osaan. Nosta toinen levy suoraan tarjoiluastiaan. Laita päälle täyteen vaahto ja mansikat. Nosta varovasti toinen kakku levy päälle. Koristele kakku mansikoilla ja basilikanlehdillä. Tarjoile mahdollisimman pian.

*

Britasta löytyi googlaamalla vähän erilaisia ohjeita. Toisissa pohjaa esipaistettiin ja mittasuhteetkin olivat vähän erilaisia. Valitsin kultaisen keskitien. Monista ohjeista poiketen valmistin ensin marengin. Näin vältyin tiskaamasta vatkaimia. Valkuaisvaahdon jälkeen vaahdotin samoilla vatkaimilla rasvan ja sokerin. Toisin päin ei olisi ilman tiskausta onnistunut.

Marengin valmistuksessa on pari kriittistä vaihetta. Ensinnäkin tietysti valkuaisten ja keltuaisten erottelu. Toisekseen välineiden  täytyy olla kuivat ja puhtaat. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin käyttää teräskulhoa. Siinä ei voi olla rasvan jämiä samaan tapaan kuin muovikulhossa. Käytin leivontaan luomumunia, joiden sanotaankin vaahtoutuvan paremmin.













Jääkaapissa oli leivontamargariinia, jonka parasta ennen päiväys oli menossa umpeen. Muutoin olisikin ehkä käyttänyt oikeaa voita, mutta näinpä vältyin heittämästä margariinia pois. Tulipahan käytettyä.








Täyte variaatiokin oli onnistunut. Turkkilainen jugurtti tasapainotti mukavasti pohjan ja marengin makeutta olematta kuitenkaan liian hapan. Ehkä vähän sitruunankuorta olisi voinut raastaa vielä mukan.

Koristeluun käytin mansikoiden lisäksi basilikanlehtiä. Mansikka ja basilika myös ovat aivan ylivertainen yhdistelmä, vaikka ei ihan heti uskoisi.






Näiden kakkukahvien jälkeen on hyvä keskittyä olennaiseen eli kesänviettoon. Tänään onkin tämän kesän ja loman paras ilta. Viimeinen työpäivä on ohi ja loma alkamassa, mutta yhtäkään lomapäivää ei ole vielä kulunut.









Muuten jasmiini kukkii ihanasti. Kun vain saisi tuoksun välitettyä tänne!