sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Naistenpäivän menu ja resepti ranskalaiselle siiderikanalle

Ihana aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa naistenpäivän kunniaksi. Minä olin jo vetämässä lippua salkoon. Onneksi tuli tarkistettua ja todettua, että naistenpäivä ei olekaan virallinen liputuspäivä Suomessa. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Naistenpäivän kukkasiksi kukkakaupasta tarttui matkaan lempikukkani. Liljanoksat ovat sitten kauniita ihan yksistäänkin. Usein minulla on tapana ottaa liljan kaveriksi iiris tai pari.















Naistenpäivän menu

*

Tomaatti-mozzarellasalaatti

*

Ranskalainen siiderikana ja vuohenjuusto-perunapihvit

*

Rosmariini-pannacotta 

*

Tomaatti-mozzarellasalaatin kanssa söimme viimeiset palat aamulla leivottua oliivileipää. Kevyt ja nopea alkuruoka.







Pääruokaa meillä on valmistettu jo vuosia. En oikein muista mistä olen alun perin ottanut Ranskalaisen siiderikanan reseptin. Se on kuitenkin alusta asti ollut suosittu ruoka meillä niin aikuisten kuin lastenkin makuun. Kepeydessään se jotenkin kuuluu juuri tähän vuoden aikaan. Ruuan hyviä puolia on, että se valmistuu lähes itsekseen. Niin ja broileristahan tämä ruoka meillä aina valmistetaan. Tuntuu vaan hienommalta puhua kanasta.


*

Ranskalainen siiderikana

4-6 broilerin rintaleikettä
suolaa
mustapippuria
2 dl puolikuivaa tai kuivaa omenasiideriä
2 rkl calvadosia tai konjakkia
2 tl dijonsinappia
2-4 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua timjamia (rkl tuoretta)
1 dl ranskankermaa

Suolaa ja pippuroi rintaleikkeet. Laita ne uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Sekoita muut aineet ranskankermaa lukuun ottamatta ja kaada seos vuokaan kanojen päälle.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa puoli tuntia. Käännä rintaleikkeet ja kypsennä vielä puoli tuntia. Ota broilerit vadilta ja peitä ne foliolla.

Siivilöi liemi kattilaan ja keitä sitä voimakkaasti kokoon, kunnes neste on hiukan haihtunut. Lisää ranskankerma, vatkaa tasaiseksi ja mausta maun mukaan. Tarjoa broileri ja kastike esimerkiksi vuohenjuusto-perunapihvien kanssa.

*

Parasta siiderikanassa on oikeastaan tuoksu, joka tulee uunista, kun ruoka kypsyy. Toiseksi parasta on kastike. Se on nimittäin todella maukasta. Itse valitsen ruokaan mieluummin kuivaa kuin puolikuivaa siideriä ja mieluummin calvadosia kuin konjakkia. Konjakin kanssakin voi elää, kun calvados on loppu.

Pääruuan lisukkeeksi paistelin vuohenjuusto-perunapihvejä. Niiden taikina valmistaan yksinkertaisesti raastamalla tai muusaamalla kypsä peruna pohjaksi. Perunan sekaan lisätään mausteeksi suolaa ja pippuria, vuohenjuustoa sekä kananmuna tai pari. Pihvit paistetaan valurautaisessa lettupannussa voilla.







Rosmariini-pannacotan resepti löytyi aivan sattumalta Kaikki äitini reseptit-bogista (täältä). Lisäsinkin blogin heti luettavien luetteloon. Siellä näytti olevan muitakin mielenkiintoisia reseptejä.






Rosmariini-pannacotta oli nopea ja helppo valmistaa, vaikka siinä monia osia olikin. Tein jälkiruuan juuri alkuperäisen reseptin mukaan. Tosin siirappia keittelin vain puoli annosta. Saman olisi voinut tehdä krokantinkin kanssa. Kauankohan krokantti säilyy? Pinjansiemenet ja rosmariini ovat hauska makupari, en ole ihan varma pidänkö siitä vai enkö. Kun seuraavan kerran teen rosmariini-pannacottaa yritän muistaa laittaa krokanttiin vähän vähemmän rosmariinia. Itse pannacotassa ja siirapissakin rosmariinin maku oli sopiva, mutta krokantissa se oli aika voimakas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti