tiistai 25. huhtikuuta 2017

Soijamarinoituja kananmunia parilla tarjoiluehdotuksella

Kananmunat ovat ehdottomasti keväistä ruokaa. Pääsiäinen on luonnollisesti munasesongin huippu. Liittyyhän munaan niin paljon kristillistä symboliikkaa. Uuden elämän symboliikka sopii tosin laajemminkin kevääseen ja siksipä päätin näin huippusesongin jälkeen vinkata herkullisen kananmunaohjeen. Pääsiäisen aikaan silmiini sattui eräässä facebookin ruokaryhmässä kuva soijamarinoiduista kananmunista. Vinkiksi reseptiin sain linkin soppa365-sivustolta löytyvään reseptiin. Testierä soijamarinoituja munia tehtiin pääsiäisenä. Olimme niin tyytyväisiä lopputulokseen, että päätin tehdä munia myös apukokkien isovanhemmille, jotka olivat juhlistamassa tyttöjen syntymäpäiviä. Soijamarinoidut kananmunat sopivat täydellisesti alkuruokapöytään tai vaikkapa vapputarjottavien joukkoon brunssille tai illanistujaisiin. 



soijamarinoidut kananmunat



Marinadia tärkeämpi juttu näissä kananmunissa on keittoaika. Kananmunien keittoaika on 6.50, ei enempää eikä vähempää. Aika lasketaan siitä, kun munat lasketaan kiehuvaan veteen. Toinen tärkeä juttu on, että kananmunat jäähdytetään nopeasti. Jäähdytetyt kananmunat keitetään ja lasketaan marinadiin, josta ne saavat makunsa ja kauniin värinsä.




*

Soijamarinoidut kananmunat



6 kananmunaa

marinadi


6 rkl lämmintä vettä

1 rkl sokeria
2 rkl miriniä
1 3/4 dl soijaa, mielellään vähäsuolaista


Laita kananmunat yksi kerrallaan kiehuvaan veteen. Keitä 6 minuuttia 50 sekuntia. Tällöin keltuainen hyytyy, mutta jää vielä pehmeäksi, miltei juoksevaksi. Valkuainen hyytyy kokonaan.

Jäähdytä nopeasti kananmunat nopeasti jäävedessä tai juoksevan veden alla. 

Sillä aikaa kun muna jäähtyvät sekoita marinadin ainekset noin puolen litran vetoiseen kanneliseen astiaan esim. pakasterasiaan.

Kun munat ovat jäähtyneet pinnalta ja kuori ne. Kun pinta on kylmä, kuori lähtee helposti vaikka sisus olisi vielä lämmin. Käsittele munia varovasti, sillä ne ovat melko pehmeitä ja rikkoutuvat helposti.

Laita kuoritut kananmunat marinadiin. Marinadin pitäisi peittää munat kokonaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon astiaa valittaessa. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 6 tuntia tai vaikka yön yli.

Ota munat esille ennen tarjoilua. Halkaise ne ja viimeistele vähintään ripauksella suolaa.

Munien kanssa voi tarjota myös esimerkiksi majoneesia, avokadoa, mäti, katkarapuja ja niin edelleen.

*


Alkuperäisessä soijamarinoitujen munien reseptissä etikkana oli käytetty sherryviinietikkaa, joka kuulemma saa lopputuotteen maistumaan erityisen hyvältä. Minulla ei ollut kyseistä etikkaa, vaikka aika monta lajia kaapista löytyykin. Päätin korvata sherryviinietikan mirinillä, koska arvelin, että sen omalaatuinen makeus voisi olla jotain samaa, kuin mitä sherryviinietikalla haettiin. Varmuuden vuoksi lisäsin marinadiin myös sokeria.



soijamarinoidut kananmunat



Pääsiäisen pöydässä soijamarinoituja kananmunia syötiin alkuruuaksi mädin, majoneesin ja avokadotahnan kanssa. Kokosin annoksen teräksiseen Aalto-vatiin salaatin lehtien päälle ja viimeistelin sen tillillä, kapriksilla ja vihreillä oliiveilla. Tarjottimella oli myös marinoimattomia munia nirsojen varalle. Keitto-ohje aika oli  kaikille kananmunille sama. Tällainen munatarjotin oli oikein mukava alkuruoka savustetulle kalalle, valkoviinikastikkeelle ja keitetyille perunoille.






soijamarinoidut kananmunat



soijamarinoidut kananmunat



Luulen, että tästä eteenpäin tulen noudattamaan orjallisesti 6 50 keittoaikaa, vaikka en niitä marinoisikaan. Munia keittäessä kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että jääkaappikylmille munille keittoaika saattaa olla hieman liian lyhyt, mutta huoneenlämmössä säilytetyille juuri passeli. Kiehuva vesi nimittäin jäähtyy aika tavalla, kun sinne tiputtaa kuusi kylmää kananmunaa. Isommissa jääkaappissa säilytetyissä munissa sisältö jäi minusta aavistuksen liian valuvaksi, jopa valkuainen.

Sunnuntaina soijamarinoidut kananmunat pääsivät jälleen teräsvadilla salaattipedillä tarjolle kun juhlimme apukokkien syntymäpäiviä. Ruokapöytämme on valitettavan pieni, ja vaikka ruokapöytään istuivat oman perheen lisäksi apukokkien isovanhemmat, ruokapöytä kävi niin pieneksi, että päätimme rakentaa noutopöydän.



*

Apukokkien syntymäpäivämenu 2017



karjalanpiirakoita

soijamarinoituja kananmunia
uunissa paahdettua parsaa ja broccoliinoa 

keitettyjä perunoita ja palapaistia

appelsiinibrownieta, Mimosa-kakkua, passionkakkua ja valkosuklaa-karpalocookieta
mehua ja kahvia


*

Pääruoka oli apukokkien yhdestä suusta lausuma toiveruoka. Alkuruuat olivat enemmänkin Viikonloppukokin visioita. Halusin rakentaa alkuruoka pöydän kevyesti kasviksista. Toinen tärkeä kriteeri oli se, että valmistelut pystyi tekemään etukäteen. Mikä ei kuulu joukkoon -karjalanpiirakat valitsin pöytään, koska tiesin niiden maistuvan lapsille. Oikeassa olin. Jälkiruoka tarjottavista uusilla resepteillä leivottiin 8-vuotiaan kanssa appelsiinibrownieita ja minä testasin Mimosa-kakun. Uudet reseptit saavatkin sitten oman juttunsa lähitulevaisuudessa. Valkosuklaa-karpalocookie alkaa olla 11-vuotiaan bravuuri. Tälläkin kerralla hän pyöräytti cookiet pöytään täysin itsenäisesti.




soijamarinidut kananmunat, alkupalat





alkupalat, soijamarinoidut kananmunat




soijamarinoidut kananmunat, alkupalat


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Passionkakku on raikas ja hedelmäinen kahvipöydän uusi tuttavuus

Miten olet syönyt passionhedelmää? Passionhedelmällä koristellaan usein erilaisia kerma- ja rahkajälkiruokia, juustokakkuja tai pavlovia. Tämä johtuu epäilemättä hedelmälihan eksoottisesta ulkonäöstä ja kauniista väristä. Itse hedelmähän ei ole kokonaisena kovinkaan kaunis, mutta halkaistuna kylläkin. Hedelmästä käytetään keltainen sisusta ja mustat siemenet. Passionhedelmän ulkonäkö ja suutuntumakin voi olla luotaansa työntävä, mutta sen viehättävä aromaattinen maku on ainutlaatuinen. Vaikka koskaan ei tietoisesti olisi passionhedelmää syönytkään, sen aromaattinen maku voi olla tuttu erilaisista mehuista.

Minä aloin miettiä miten passionia voisi käyttää muutoin kuin edellä kuvatuilla tavoilla. Olen hiljakkoin löytänyt Pintrestin ja sieltä sainkin idean käyttää passionhedelmää maustamaan kuivakakkua. Monet löytämistäni kuvista veivät australialaisille saiteille, joten pääsin käännöstöihin, muuntamaan mittayksiköitä  ja soveltamaan ohjeita. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.



passionkakku




*

Passionkakku 


7 (noin 1,25 dl) passionhedelmää
185 g huoneenlämpöistä voita 
(+ hieman vuokan voiteluun)
2,5 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
4 kananmunaa
1,5 dl kermaa
6,25 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

kuorrutus

1 rkl huoneenlämpöistä voita
2 rkl sitruunamehua
3,5 dl tomusokeria

Voitele kakkuvuoka voilla. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Halkaise passionhedelmät ja irrottele hedelmäliha pieneen kulhoon. 

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää voi-sokeriseokseen munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lisää vuorotellen kermaa ja vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Mausta sitruunankuoriraasteella. Sekoita lopuksi passionhedelmän taikinaan.

Paista 180 asteisessa uunissa noin 40-50 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä muutama hetki ennen kuin otat sen vuokasta. Kun kakku on kunnolla jäähtynyt kuorruta se voista, tomusokerista ja sitruunanmehusta tehdyllä kuorrutteella.

*



passionkakku



Passionhedelmät ovat parhaillaan sesongissa. Siitäkin huolimatta ne ovat melko arvokkaita. Kilohinta pyöri 8 € kieppeillä. Syötävää yhdessä hedelmässä on varsin vähän, mutta painoa melko paljon. Pienensin alkuperäisestä reseptistä hedelmien määrää hieman, mutta silti kakku oli oikein hedelmäinen, kostea ja aromaattinen.

Yksi syy miksi pidän passionhedelmästä, sen aromaattisen maun lisäksi, ovat pureskeltaessa poksahtelevat siemenet. Tulee vähän granaattiomena mieleen. Vaikka kakkua kypsennettiin uunissa melko pitkään siementen suutuntuma säilyi. Tiedän, että kaikki eivät pidä siemenistä, mutta siltikin jos hedelmäinen mehukkuus ja aromaattisuus kahvikakussa kiinnostaa, rohkaisen kokeilemaan. Tietysti siemenet voi paseerata pois, mutta silloin saattaa menettää jotain. Tai ainakin tarvitsee hurjasti enemmän hedelmiä, luulisin.

Oikean kypsyisen passionhedelmän valinta on vähän arpapeliä. Sileä hedelmä on raaka, kypsä hedelmä vähän ryppyinen. Tosin hedelmä, jossa on paljon ryppyjä ja painaumia saattaa pilaantua herkästi. Minulla kävi tuuri. Kaikki ostamani passionhedelmät olivat juuri hyvän kypsyisiä.



passionkakku



Kakku on valmistettu hyvin perinteisesti, ja se näyttää todella perinteiseltä kahvikakulta, mutta maku yllättää. Kauneudellaan juuri tämä kakkuyksilö ei houkuttele, sillä kuorrutuksessa meni jotain pilalle. Tomusokerikuorrutuksesta tuli rakeista. Veikkaan, että huoneenlämpöinen voi ei tykännyt jääkaappikylmästä sitruunamehusta. Makuun tämä kauneusvirhe ei onneksi vaikuttanut. Juuri tälläisten satttumusten takia olen ennen kaikkea ruuanlaittaja, en leipoja. Jos leipoessa menee jotain pieleen, korjausliikkeitä ei juurikaan ole tehtävissä. Odottakaahan kun kerron teille Pavlovista... Leipominen vaatii huolellisuutta ja tarkkuutta aivan eri tavalla kuin ruuanlaitto.


passionkakku



passionkakku


Maistelimme passionhedelmäkakusta tuoreeltaan muutamia palasia pääsiäslauantain päiväkahvilla. Valtaosa kakusta on kuitenkin pakastettu kahdessa eri erässä. Tulevana sunnuntaina juhlimme apukokkien syntymäpäivä isovanhempien kanssa ja sen jälkeen osaan kertoa miten kakku kesti pakastamisen. Oletettavasti hyvin, kuten tälläiset kahvikakut yleensäkin. Täytyy miettiä tekisinkö uuden fressimmän kuorrutuksen kakun päälle.


Edit 25.4.2017. Passion kakku kesti pakastamisen hyvin. Maku ja mehukkuus säilyivät, rakenne ehkä hieman tiivistyi pakastuksessa.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Karitsan sisäfilettä, perunakukkasia ja vähän muitakin herkkuja

Toisena pääsiäispäivänä on hyvä päivittää blogiin pääsiäisen ruokia. Amatöörikokkaaja ja -bloggaaja voi armollisesti blogata pääsiäisen herkut vasta juhlan jälkeen. Olen tehnyt tietoisen valinnan, että en valmista pääsiäisherkkuja viikkoja etukäteen, vaan silloin kun on juhlan aika. Reseptejä ilmestyy blogiin vähän jälkijättöisesti, mutta ei se mitään; täältäpä ne löytyvät tarvittaessa. Ensimmäiseksi aioin kirjoittaa lauantai-illallisesta. Lauantaina söimme perunakukkasia, parsaa, karitsan sisäfilettä ja punaviinikastiketta. Suomalaisten lampaan- ja karitsanlihan kulutus on kasvussa, ja meilläkin syödään karitsaa ympäri vuoden. Lammas ei siis ole pelkkää pääsisruokaa, vaikka karitsaa meillä syötiinkin pääsiäisenä oikein urakalla!


karitsan sisäfile, perunakukkaset, punaviinikastike, paahdettu parsa



Pääsiäisen ruokalistalla oli sisäfileen lisäksi nyhtokaritsaa, jonka valmistin suurin piirtein samalla reseptillä kuin täällä. Yksi ehkä merkittävä ainesosa oli uutta, mutta siitä jollakin toisella kerralla. Kauden viimeinen juhlaruoka kuuluu valmistuvan parhaillaan keittiössä. Tänään meillä on lasagnea karitsan jauhelihasta. Lasten toiveruokaa. Tälle aterialle anoin vapautuksen keittiöstä. 

Mutta sitten takaisin lankalauantain illalliseen tai tarkemmin ottaen illallisen pääruokaan. Karitsan sisäfile marinoitiin yön yli, ja paistettiin nopeasti pannulla. Olen kasvattanut parsahimoa pitkin kevättä. Pääsiäisenä parsa alkoi olla sen hintaista, että sitä malttoi ostaa. Parsa olikin ihana vihreä lisäke karitsalle. Illallisen punaviinikastikeesta teki erityisen siihen käytetty liemi, joka oli nyhtökaritsan valmistuksesta muodostunutta lientä.  Lisäkkeeksi valmistamani perunakukkaset olivat oikeastaan onnellinen vahinko. Tarkoitus oli valmistaa perunakoreja (?), jotka Culinaria keittiöelämää linkitti face-sivulleen. Perunakorit valmistetaan asettelemalla ohuita perunasiivuja muffinssivuokaan. Keskelle laitetaan täytteeksi kananmunaa, pekonia, sipulia ja juustoa. Lopputulos ei ollut aivan samanlainen kuin videossa, mutta maku oli hyvä. Lopputulokseen vaikutti varmasti käyttämäni juuston laatu ja toisaalta muffinssivuokani malli. Idea on kuitenkin käyttökelpoinen ja lopputulos hauskannäköinen, kun korien sijaan tulikin kukkasia. Sitten illallisen tarkempaa reseptiikkaa:



karitsan sisäfile, perunakukkaset, punaviinikastike, paahdettu parsa



karitsan sisäfile, perunakukkaset, punaviinikastike, paahdettu parsa


*

Karitsan sisäfilettä, perunakukkasia, punaviinikastiketta 

ja paahdettua parsaa



Karitsan sisäfile


1 kg sisäfilettä
oliiviöljyä
rypsiöljyä
4 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
2 tl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa

Poista lihasta mahdolliset kalvot. Sekoita marinadin ainekset. Kun marinadiin sekoittaa oliiviöljyä ja rypsyöljyä, siihen tulee enemmän makua, mutta se ei kohmetu jääkaapissa niin kuin pelkkään oliiviöljyyn valmistettu marinadi. Laita liha marinoitumaan yön yli jääkaappiin.

Kuivaa fileet talouspaperilla. Paista kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa 3 minuuttia puoleltaan. Anna vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua


Punaviinikastike


iso porkkana
varsisellerin varsi
puolikas isosta keltasipulista
rypsiöljyä
kuivattua lipstikkaa
muutama timjamin oksa
1 dl punaviiniä
2 dl lihalientä (käytin nyhtökaritsanlientä)
1 dl vettä
1 rkl granaattiomenasiirappia
1 tl sokeria
nokare voita kiillotukseen

Kuullota sipulia, sellerinvartta ja porkkanaa rypsiöljyssä kattilassa. Lisää kattilaan punaviini ja muut nesteet. Mausta lipstikalla, timjamin oksillasokerilla ja granaattiomenasiirappia sekä tarvittaessa suolalla. 

Siivilöi liemestä pois kasvikset ja keitä liemeä voimakkaasti kokoon niin kauan, että se on haluamasi paksuista. Kiillota kastiketta tilkalla voita.


Perunakukkaset

6 kukkasta

4 perunaa
50 g pekonia
pieni sipuli
hieman rypsiöljyä (kuullottamiseen ja vuoan öljyämiseen)
3 kananmunaa
70 g hyvin sulavaa juustoa (käytin Salaneuvosta)
tuoretta timjamia

Pilko sipuli ja pekoni. Kuullota rypsiöljyssä ja nosta jäähtymään.

Kuori perunat ja siivuta mandolinilla ohueksi.

Riko kananmunat pieneen kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää kulhoon kuullotettu pekoni ja sipuli, kun se on jäähtynyt sen verran, etteivät munat ala kypsyä.

Voitele muffinssivuoka öljyllä. Aseta vuuan pohjalle perunansiivu ja lado vuoan reunoille ohuita siivuja perunansiivuja. Kaada keskelle muna-pekoni-sipuliseosta ja aseta päälle timjamin oksa. Laita päällimmäiseksi perunansiivu.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. 



Paahdettu parsa


Puntti parsaa
suolaa
mustapippuria
voita
sitruunan mehua

Katkaise parsan puumainen varsi ja kuori parsat varovasti. Laita parsat leivinpaperille uunipellille noin 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin 20 minuutiksi. Mausta paahdetut parsat sitruunan mehulla, nokareella voita, suolalla ja pippurilla.

Kokoa illallisen osasista kaunis annos lautaselle ja nauti punaviinilasillisen kera hyvässä seurassa.

*

Lauantai-illallinen oli oikein onnistunut kokonaisuus. Edellä kuvatun pääruuan lisäksi nautittiin alkuruuaksi pieni avokadotoast uppomunalla ja pasha, jonka olen perinteisesti ostanut eineksenä. Mielestäni Lieksan laatuherkkujen valmistama pasha on oikein kelvollinen.



karitsan sisäfile, perunakukkaset, punaviinikastike, paahdettu parsa




Valitettavasti punaviinikastikkeen ohje on hyvin summittainen ja valmistettu perinteisellä Kyllä sen ny kätehensä tuntoo- pohjalaismenetelmällä. Pari seikkaa on kastiketta tehtäessä otettava huomioon. Yksinkertaisten huomioitavat seikat ovat laadukkaat makuaineet, suola, happo ja makeus. Makua kastikkeeseen tulee kuullotetuista kasviksista ja hyvälaatuisesta liemestä. Liemen lisäksi makua kastikkeeseen hain lipstikalla ja timjamilla, jota oli myös lihan marinadissa. Punaviinin lisäksi saatetaan tarvita muutakin happoa esimerkiksi balsamicoa tai punaviinietikkaa. Tässä kastikkeessa granaattiomenasiirappi tuo lisää happoisuutta, mutta samalla myös makeutta, jota tosin lisäsin ripauksella sokeria. Kun kasvikset ovat kypsyneet, ne voi siivilöidä pois. Tärkeintä on keittää lientä voimakkaasti kokoon! Suurustamistakaan ei tarvita, kun vain uskaltaa keittää lientä tarpeeksi kokoon. Lopuksi kastike kannattaa kiillottaa voilla. Tällä on ulkonäön lisäksi vaikutusta myös makuun. Edellä kerrotuilla, joskin summittaisilla ainesosamäärillä ja voimakkaalla kokoonkeittämisellä punaviinikastiketta oli juuri sopivasti kahteen annokseen. 

Karitsan sisäfile nostettiin hyvissä ajoin ennen valmistamista pöydälle. File kuivattiin huolellisesti ylimääräisestä marinadista, ja se paistettiin pannulla kypsäksi asti. Tai ei läpikypsäksi vaan meille mieleiseksi, sisältä punaiseksi.

Perunakukkaset ja parsa valmistuivat uunissa samalla kerralla. Parsat eivät juuri mausteita kaipaa. Ihan pienellä voinokareella, sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla pärjää tosi pitkälle. Näin varsinkin kun makuja tulee muualta annoksesta yllinkyllin. Oikeastaan parsa menee näin raskaan aterian kanssa vähän haaskuuseen, mutta kauden ensimmäinen, on aina kauden ensimmäinen. Ja onhan se väriläiskä lautasella.  Kannattanee katsoa alkuperäinen Culinaria keittiöelämää linkkaama video siitä, millaisia perunakoreja tavoittelin. No, ei tullut koreja tuli kukkasia, mutta oikein hyviä sellaisia. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin fontina-juustoa. Minä käytin Salaneuvosta, joka on pehmeä gouda. Osaako joku juustoja paremmin tunteva kertoa mikä olisi alkuperäisen reseptin fontinalle kelvollinen vastine? 



karitsan sisäfile, perunakukkaset, punaviinikastike, paahdettu parsa




karitsan sisäfile, perunakukkaset, punaviinikastike, paahdettu parsa



karitsan sisäfile, perunakukkaset, punaviinikastike, paahdettu parsa




Vaikka tähän asti lauantain illallinen ja koko pääsiäisenkin menu kuulostaa aika lihaiselta, ihan pelkästään lihalla ei koko pääsiäistä eletty. Savustimme myös Vanajan siikaa, marinoimme kananmunia ja useamman päivän vapaat starttasimme heti kiirastorstaina omaan perinteiseen tapaamme rapujuhlilla. Pakastin on nyt tyhjä viime kauden ravuista, ja kunhan kotijärvi vapautuu jäistä, alkaa ankara syöttikalojen onkiminen ja valmistautuminen uuteen rapukauteen.

Pääsiäisen ajan jälkiruokina olen tarjonnut mämmiä ja pashaa, jotka olen ostanut valmiina kaupasta. Itse olen valmistanut pavlovia ja yhden kuivakakun. Kakku oli kaikkea muuta kuin kuiva, ja tämä kostea, aromaattinen ja hedelmäinen kakku sekä vihdoin onnistuneet pavlovat ansaitsevatkin ihan omat postauksensa. Sen verran paljastan jo etukäteen, että yksi yhdistävä tekijä edellä mainituilla oli. Molemmissa on käytetty passionhedelmää. 

Jälkiruokien lisäksi sokeri tasapainoa on ylläpidetty nauttimalla suklaata sopivassa suhteessa. Tiedossahan on toki on, että pääsiäskukko on se, joka munii suklaamunia. Pääsiäiskukko on osoittanut kiitettävää tänä vuonna kiitettävää aktiivisuutta ja munia on löytynyt milloin mistäkin. Suklaamunia on ollut normaaliin tapaan aamuisin yöpöydällä, mutta niitä on yllättäen löytynyt myös takan reunalta, viulu- ja klarinettikoteloista, hiusharjalaatikosta, kengistä, tv-tasolta ja niin edelleen. 


Kuvan Oskari-kukko ei oletettavasti ole muniva pääsiäiskukko

Pääsiäisvapaat tulivat tarpeeseen. Tuli levättyä, ulkoiltua, pelailtua, kokkailtua ja tehtyä vähän pihahommiakin. Ja pyykkikorikin on tyhjä! Bloggailusta oli lomaa, mutta pääsiäisen kokkailujen helmet pääsevät blogiin lähitulevaisuudessa. Huomenna hyvin levänneenä on mukava aloittaa neljän päivän työviikko. Kevät on täynnä karkeloita. Vappu on ihan pian, sitten tulee helatorstai ja sitten onkin melkein kesä.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ehdotuksia pääsiäiseen 2017


Pääsiänen alkaa olla meillä jo joulua suurempi ruokajuhla. Siinä missä jouluna mennään perinteistäkin perinteisimmillä linjoilla, pääsiäisenä irrotellaan ja otetaan rennommin. Toki pääsiäiseenkin liittyy traditioita ja perinteitä, joita omassa perheessä on muodostunut. Ainutlaatuisin perinne lienee kiirastorstain rapujuhlat, jotka paketoivat edellisen rapukauden. Seuraavat itsepyydetyt ravut nautitaankin sitten heinäkuun helteissä. Toivottavasti! 



pääsiäismenu
Täytetyt yllätysmunat eli töhnämunat kelpaavat jälkiruuaksi tai kahvipöytään



Tänä vuonna pääsiäinen tuli ihan varkain. Minulla on melkein kaikki talviset pataruuat tekemättä ja yhtäkkiä onkin kevät ja pääsiäinen. Pääsiäisen aikaan meillä syödään karitsaa hyvin monessa muodossa. Lammas-tunnisteen avulla löydät paljon reseptejä. Tälle pääsiäiselle on suunnitelmissa rapujuhlien lisäksi ainakin lampaan sisäfilettä, nyhtökaritsaa ja karitsan jauhelihasta valmistettua lasagnea. Tämän vuotisista toteutuksista kirjoittelen pääsiäisen jälkeen lisää, ainakin nyhtökaritsaan on uusia ideoita.



pääsiäismenu
Ehdottomasti paras resepti viululle on alunperin Mysi Lahtisen. Makua viuluun tulee muun muassa kahvista, sitruunasta ja rosmariinista. Viulun kanssa voi nauttia vaikka dukkahilla maustettuja perunoita.


Jotta ei mentäisi liian lihaisella linjalla, joku vapaapäivistä on kalapäivä. Talven viimeiset siiat päätyvät luultavasti savustimeen. Myös kana tai broileri sopii loistavasti pääsiäisruuaksi. Jos kaipaat vaihtelua perinteisiin makuihin, koitapa marinoida broileri sumakilla ennen vartaisiin pujottamista ja grillaa sumakkikana grillissä. Lisäkkeeksi sopii vaikkapa välimerellinen riisipilahvi.



pääsiäismenu
Grillattua sumakkikanaa vartaissa




pääsiäismenu
Välimerellinen riisipilahvi sopii lisäkkeeksi niin lampaalle, kanalle kuin naudan lihallekin


Kananmuna kuuluu totta kai monessa muodossa pääsiäiseen. Kauden tuotetta voi nauttia koko päivän aamiaisesta iltapalaan. Juurikin kävin hakemassa tuoreita munia suoraan tuottajalta. Tarkoituksena on pyhien aikana tehdä ainakin paholaisen munia ja ehkä myös uppomunia.


pääsiäismenu
Avokadotoast uppomunalla voi aloittaa aamun tai aterian.


pääsiäismenu
Jos et vielä ehtinyt kokeilla miltä maistuu confattu keltuainen, kokeile pääsiäisenä!


Työkiireiden vuoksi ruokasuunnitelmat ovat pääruokia lukuunottamatta Viikonloppukokin köökissä vähän hataralla pohjalla. Taktiikka taitaakin olla se, että varaan kaupasta paljon keväisiä hedelmiä ja kasviksia kotiin. Koska kaapista löytyy aina perusraaka-aineita, esimerkiksi alkuruokia voi soveltaa sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Erityisesti jälkiruokien kanssa voi tehdä pieniä ihmeitä, kunhan vaan on varannut riittävästi kermaa, jugurttia ja mascarponea.



pääsiäismenu
Mangohoukutus on helppo ja raikas jälkiruoka raskaammallekin aterialle


Mukavaa ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa! Toivottavasti Viikonloppukokki-blogista löytyy ideoita pääsiäisenkin tarjottaviin. Palataan asiaan täällä blogin puolella pääsiäisen jälkeen. Facebook ehkä päivittyy pyhienkin aikana.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tahinilla maustettua kukkakaalia

Pidän kovasti kukkakaalista, niin kuin melkein kaikista muistakin kaaleista. Melkein-sana sulkee pois ruusukaalin. Otan mielelläni vastaan vinkkejä, joilla voin siedättää itseni ruusukaalin makuun! Jos minulle ei maistu ruusukaali, kukaan perheenjäsenistä ei jaa kanssani kukkakaali-intohimoa. Muutaman maistuvan kukkakaalireseptin olen kuitenkin onnistunut löytämään ja kehittämään. Jännää näissä resepteissä on se, että niiden makumaailmat ovat hyvin kaukana toisistaan. Yhteistä niille taitaa olla vain se, että niissä kukkakaalia ei kypsennetä liiaksi. Ylikypsä kukkakaali on aiheuttanut pahoja traumoja monelle.


kukkakaali, tahini, lisäke



Miedonmakuinen ja suomalaiseen makuun sopiva kukkakaalisalaatti maustetaan majoneesilla ja kermaviilillä. Tähän salaattiin kukkakaali käytetään raakana. Parhaimmillaan kukkakaalisalaatti on kesällä uusien perunoiden ja kalan kaverina. Toinen onnistunut kukkakaali resepti oli paahdettu kukkakaali ja seessamkastike, jonka idean nappasin Hämmentäjä-blogista. Siinä kukkakaali maustetaan aasialaisittain korianterilla ja mirin kastikkeella. Aasialaishenkistä maustamista löytyy myös Kipparin morsiammen paahdettua kukkakaalia tahinilla  -ohjeesta.


kukkakaali, tahini, lisäke
Nelimauste on valmistettu morttelissa hieromalla 2 rkl mustapippuria pieneksi ja sekoittamalla siihen jauhettua muskottia, neilikkaa ja muskottipähkinää 1 rkl kutakin.




kukkakaali, tahini, lisäke


Kolmas ja viimeisin hittiresepteistä lähti oikeastaan siitä, että jääkaapissa oli iso purkki hummusta varten hankittua tahinia ja maustekaapista löytyi nelimaustetta, jota olin tehnyt Musakhan-nimistä kanaruokaa varten. Musakhan on yksi yksi Andalusian auringossa-kirjasta testaamistani resepteistä. Vinkkiä omaan Lähi-itään kallellaan olevaan kukkakaalireseptiin sain myös Appelsiinia ja hunajaa-blogista, jota olen seurannut jo pitkään. Arvatkaapa vain montako blogia minulla on lukulistallani?



*

Tahinilla maustettua kukkakaalia

kukkakaali
oliiviöljyä

2 rkl tahinia
oliiviöljyä
sitruunan mehua
1 tl suolaa
valkosipulin kynsi puristettuna
1 rkl granaattiomenasiirappia
1 tl nelimaustetta (mustapippuria, inkivääriä, muskottia ja neilikkaa)

Irrottele kukkakaalista pieniä nuppuja. Laita pannulle pieni määrä oliiviöljyä ja paahda kukkakaalin nuput lähes kypsiksi. Nuput saavat jäädä al dente -kypsyyteen.

Sekoita kastike yhdistämällä aineet keskenään. Nelimausteen voit valmistaa morttelissa kokonaisista mustapippureista, jauhetusta inkivääristä, muskotista ja neilikasta. Olen käyttänyt 2 rkl mustapippuria ja muita jauheita rkl verran. Mausteseos säilyy ilmatiiviissä maustepurkissa. Oliiviöljyn määrällä voit säädellä kastikkeen paksuutta.

Lisää paahdetut, sopivasti kypsyneet kukkakaalin nuput lämpimänä kastikkeeseen. Sekoita varovasti niin, että kukkakaalit saavat reilusti kastiketta. Lisukkeen voit nauttia lämpimänä. Parhaimmillaan tahinilla maustettu kukkakaali on jonkin ajankuluttua, kun se on saanut viiletä rauhassa huoneenlämpöiseksi samalla makuuntuen. Kukkakaalilisuke maistuu myös jääkaappikylmänä ja se säilyykin jääkaapissa useita päiviä, ellei tule syödyksi.

*


Kukkakaali paahtuu paistinpannussa oikein hyvin, ellei halua yhtä pientä kukkakaalia varten lämmittää isoa uunia. Tosin uunissa paahdettu kukkakaali on oikein hyvä vaihtoehto sekin. Hauskan tästä lisukkeesta tekee tuo nelimauste, joka on valmistettu meille suomalaisille tutuista jouluisista mausteista. Vaan kun nelimausteella maustetaan kukkakaali, ei tule joulu mieleen edes etäisesti. Pikemminkin mielessä on kesäinen hellepäivä ja uudet perunat. Tosin mielleyhtymää saattoivat vahvistaa myös keitetyt perunat ja kananmunakastike, jonka kanssa tahinilla maustettua kukkakaalia tarjoilin.


kukkakaali, tahini, lisäke