keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Paras jälkiruoka pitkään aikaan: Lakritsainen pavlova vadelmahillokkeella ja vanilja-kermavaahdolla

Näin helmikuun alussa on talven selkä selvästi taittunut ja valo lisääntynyt. Perinteen mukaisesti talven taittumista juhlistetaan monen ruokalajin juhlavalla illallisella. Helmikuun ensimmäisen lauantain illallinen oli kevyen ja terveellisen tammikuun jälkeen myös vuoden ensimmäinen useamman ruokalajin illallinen viineineen päivineen. Lapset söivät pihvinsä jo alkuillasta, mutta aikuisten illallinen pääsi alkamaan vasta lasten mentyä nukkumaan, ja näin ollen se loppuikin vasta puolen yön tienoolla. 

Menu helmikuuhun

*
Osteri au naturel

Maa-artisokkakeitto salamisiivuilla höystettynä

Naudan sisäfileepihvi, hasselbackan perunat ja punaviinikastike

Vuoristojuusto ja vadelmahillo

Lakritsainen pavlova vadelmahillokkeella ja vanilja-kermavaahdolla

*

Tuo lakritsainen pavlova oli aivan älyttömän upea jälkiruoka. Minulla on vähän huonoja kokemuksia pavlovan valmistuksesta. Katastrofaalinen pavlovan valmistus on jäänyt kaivelemaan. Tällä kerralla en ryhtynytkään valmistamaan pavlovaa munanvalkuaisista, vaan jälkiruuan trendikkäänä raaka-aineena oli kikherneiden säilöntäliemi. Valmistin siis vegaanista jälkkäriä. Pohdiskelin tuossa, että oliko pavlovani sittenkään pavlovaa, vai oliko se jokin pseudoversio? Entistä absurdimmaksi jälkiruuan teki se, keksin lisätä vaahtoon lakritsijauhetta. Pavlovastani tuli oikea jälkiruokien citymaasturi. 






Aina välillä kummastelen sitä, miten nälkäinen sen ihmisen on täytynyt olla, joka on keksinyt syödä ravun tai osterin, jonkin muun pienen ja hankalasti valmistettavan nilviäisen. Nyt kummastelen sitä, miten joku on voinut keksiä vaahdottaa säilykeherneiden liemen. Ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleeni. No, joku sen on keksinyt, ja pakkohan sitä oli kokeilla. Minun marenkini on tehty Chocochilin ohjetta mukaillen. 

*

Lakritsainen pavlova metsävadelmahillokkeella ja vanilija-kermavaahdolla
(6 annosta)

1,5 dl säilykekikherneiden nestettä (esim. 1 prk Pirkka kikherneitä)
1,5 dl sokeria
1 tl sitruunamehua
1-2 tl lakritsijauhetta

Valuta kikherneiden neste kulhoon ja vaahdota neste. Lisää vaahtoon sokeri ja sitruunamehu, ja jatka vaahdottamista ainakin 5 minuuttia tai kunnes rakenne muistuttaa todella jämäkkää valkuaisvaahtoa. Lisää vaahdotuksen loppuvaiheessa lakritsijauhe.

Pursota uunipellille halkaisiltaan noin 5 cm kokoisia kiekkoja, joiden reunat ovat keskustaa korkeammat. Paista marenkeja 100 asteisessa uunissa ainakin 1 tunti 40 minuuttia. Sammuta uuni ja jätä marengit vielä uuniin kuivumaan, kunnes uuni on täysin viileä. Pienemmät marengit kypsyvät ehkä nopeammin.

Vadelmahilloke

2 dl metsävadelmia
0,5 dl vettä
0,5 dl sokeria
2 tähtianista
1/2 vaniljatanko

Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta ne nopeasti. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä muutama minuutti ja nosta hilloke jääkaappiin jäähtymään. Halutessasi voit surauttaa hillokkeen tasaisemmaksi sauvasekoittimella tai paseerata sen, mutta minä käytin hillokeen sellaisenaan, siemenineen päivineen.

Vanilja-kermavaahto

2 dl kermaa
1/2 prk vaniljatuorejuustoa

Vaahdota kerma ja lisää kermavaahtoon vaniljatuorejuusto. Sekoita hyvin.

Koristeluun 

vadelmia
marenkimurusia

Kokoa jälkiruoka laittamalla vadelmahilloketta marenkilevyn päälle. Pursota vanilja-kermavaahtoa päällimmäiseksi ja koristele pavlova vadelmilla ja marenkimurusilla. Jälkiruokaa voi valmistella jo ennakkoon esimerkiksi marenkipohjat voit hyvin tehdä valmiiksi vaikka jo tarjoamista edeltävänä päivänä. Marengit on vain säilytettävä kuivassa paikassa. Myös hillokkeen voi keittää ennakkoon. Pavlovaa ei kuitenkaan kannata koota kuin juuri ennen tarjoilua, muuten se vetistyy ikävästi.

*














Lakritsainen jälkiruoka on vastaisku perinteisille suklaajälkiruuille. Vadelma ja lakritsi ovat oikein hyvä makupari, jota voi vielä vaniljalla täydentää. Minä olen niin onnekas, että pakastin on (yhä) puolillaan metsävadelmia, joiden maku on puutarhavadelmia aromaattisempi. Paitsi lakritsi- tai lakritsinjuurijauheella lakritsiaromia jälkiruokiin saa tähtianiksella. Tämän totesin jo viime kesäisen menun yhteydessä, kun yritin saada lakritsista aromia läpi aterian, pääruuasta jälkiruokaan. Nyt, kuten kesälläkin minulla oli käytössä sekä tähtianista että lakritsijauhetta, jonka maussa vivahtaa vähän myös salmiakki. 

Marengin valmistaminen säilöttyjen kikherneiden nesteestä oli minulle ihan uusi juttu. Marenki onnistui edelliseen pavlova kokeiluun verrattuna loistavasti. Ja hei, ei maistunut herneelle yhtään. Hyvistä neuvoista huolimatta, en ilmeisesti vatkannut vaahtoa riittävän kovaksi, sillä pursotuskuviot ja korkeat reunat katosivat uunissa. Marengit tulivat uunista ulos tasaisina kiekkoina. Siinä mielessä marenki oli kuitenkin onnistunut hyvin, että levyt olivat kuivaneet keveiksi ja ilmaviksi. Väriltäänhän tämä pavlova ei ollut aivan valkea, koska lakritsijauhe värjääsi marenkimassan aavistuksen verran ruskeaksi. Lakritsijauheen annostuksen kanssa kannattaa olla tarkkana. Oli siinä ja tässä oliko marenkimassaan käyttämäni 2 tl annostus liikaa. Ehkä seuraavalla kerralla laitan vain yhden teelusikallisen. Varsinkin, jos lakritsaista makua korostetaan vielä esimerkiksi tähtianiksella.





Lisääntynyt valo on bloggarillekin eduksi. Valokuvathan tarvitsevat valoa onnistuakseen. Vaikka valoa päiväsaikaan riittääkin, ei sitä paljon ole puolen yön tienoolla tarjolla. Valitettavasti kuvani tästä aivan loistavasta jälkiruuasta ovat kehnoja. Maku jälkiruuassa oli kuitenkin niin oivallinen, että ainakin kaikki lakritsin ja salmiakin ystävät kokeilkaa ihmeessä! Minä puolestani lupaan ottaa seuraavalla kerralla paremmassa valossa parempia kuvia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti