tiistai 18. maaliskuuta 2014

Valkosuklaa-puolukkamaljat ja vähän sunnuntain sapuskoista

Takatalvesta huolimatta kevättä on ollut ilmassa. Järven jäälle on enää turha haikailla. Jää alkaa olla haurasta, eikä sinne enää oikein pääsisikään. Rannat ovat sulat. Sunnuntaina kurkiaura lensi talon ylitse, ja kun vatsat pinkeinä poronkäristyksestä, lähdimme illansuussa  kävelylenkille bongasin ensimmäiset leskenlehdet. Valokuvat toimikoot todisteina. Kyllä, kevät tekee tuloaan!














Sunnuntain päivälliseksi nautimme puikuloista pyöräytettyä perunamuusia ja poronkäristystä, jossa oli vähän pekonia rasvaisuutta tuomassa. Mausteena oli vain suolaa ja pippuria. Tätäkään sunnuntaita ei pärjätty ilman rautapataa. Lisäkkeeksi marinoin balsamicossa ja oliiviöljyssä punajuuria. Mausteena marinadissa oli valkosipulia ja timjamia.

Kevään korvalla on syytä ruveta tarkastelemaan pakastimen sisältöä kriittisesti. Tänä vuonna siellä näyttää olevan vielä aika paljon puolukkaa, jota on siis nyt ryhdyttävä käyttämään. Ilmeisesti kuluneena talvena ei ole tullut paljoa keiteltyä vispipuuroa. Sunnuntaiseen päivälliseen, muusiin ja poronkäristykseen, puolukkaa kuluikin mukavasti. Poronkäristyshän suorastaan huutaa puolukkasurvosta ja pääruokaan sopivaa jälkiruokaa miettiessäni mieleeni muistui Valion resepti valkosuklaa-puolukkamaljoista. 


*
Valkosuklaa-puolukkamaljat

2 dl kermaa
140 g valkosuklaata
250 g maitorahkaa
1 tl vaniljasokeria
3 dl puolukoita

Lämmitä kerma kattilassa. Siirrä kattila pois levyltä ja paloittele joukkoon valkosuklaa. Sekoita hyvin kunnes suklaa on sulanut. Jäähdytä seos jääkaappikylmäksi.

Vatkaa kerma-valkosuklaa seos vaahdoksi ja lisää vaahtoon maitorahka ja vaniljasokeri. Kokoa maljoihin kerroksittain rahka-vaahtoseosta ja puolukoita. Peitä maljat ja laita jääkaappiin vetäytymään.

*

Jälkiruoka on niin helppo valmistaa, että apukokit tekivät sen oikeastaan kahdestaan. Työnjaosta meinasi tulla vähän kinaa, mutta molemmille löytyi hommansa. Lasten kärsivällisyyttä koeteltiin siinä vaiheessa kun suklaa piti laittaa jääkaappiin jäähtymään. Samettisen pehmeä ja juuri sopiva yhdistelmä hapanta ja makeaa teki hyvin kauppansa. Turhaan on vaipunut unholaan tämäkin resepti.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti