maanantai 17. helmikuuta 2014

Olympia-viikonlopun puuhia









Harmaa viikonloppu on kulunut pääasiassa olympialaisia seuraten, kokkaillen ja lepäillen. Hyvä Suomi! Uloskaan ei meinannut millään viitsiä lähteä, mutta sainpas kuitenkin lähdettyä. Muutamat kävelyretket suuntautuivat jäälle, mahdollisesti viimeisiä kertoja tänä talvena.  Eväillä saatiin lapsetkin houkuteltua kävelyretkelle. Tärkeäähän ei ole se, mitä on eväänä, vaan se, että on eväät. Reppuun pakattiinkin vain joululta jääneitä pipareita ja kuumaa glögiä.













Sitten siihen viikonlopun kruunuun: lauantain illalliseen. Viime viikonlopun tuhtien ruokien (mm. lammaspata) jälkeen kaipasimme jotain kevyempää. 

Menu 15.2.2014

*

Osteri naturel

*

Maa-artisokkakeitto


*

Parmesankana,
Tomaattisalsa

*

Valkosuklaa-limejäädyke

*

Osterit olivat listalla jo edellisenä lauantaina. Silloin niitä ei valitettavasti ollut saatavilla. Nytpä saimme. Ostereista olen kirjoittanut aikaisemminkin. Osteripostaukseen pääset tästä. Siirtyminen suoraan ostereista pääruokaan tuntuu jotenkin hassulta, joten toiseksi alkuruuaksi päätin tehdä maa-artisokkakeiton.



Illallinen käyntiin ostereilla


Maa-artisokka on minulle täysin uusi tuttavuus. Tai ainakaan en ole sitä aikaisemmin laittanut. Bloggaus saa tutkimaan uusia asioita tarkemmin. Maa-artisokastakin sisältämästä tärkkelyksestä opin, että se sopii hyvin niin diabeetikolle kuin painonvartijalle, koska se käyttäytyy elimistössä eritavalla kuin esimerkiksi perunan tärkkelys.

Harmittavaa oli, että kaupasta ostamani artisokat olivat tosi huonoja. Jo kaupassa kääntelin pusseja ja valitsin mielestäni parhaimman. Totuus oli kuitenkin toinen: puolet artisokista lensi suoraan roskiin ja kovin vähän jäi kuorimisen jälkeen syötävää niistä vähän parempi laatuisistakaan. Taidan tehdä reklamaation seuraavalla kerralla kaupassa käydessäni. 

Tarkempi resepti ja analyysi keitosta jääköön toiseen kertaan. Seuraavalla kerralla yritän saada parempia maa-artisokkia, jotta todella tiedän miltä niiden kuuluisi näyttää, maistua ja tuoksua, niin raakana kuin kypsänäkin. Sen verran hyvänmakuinen keitosta kuitenkin tuli, että sitä voi tehdä toisenkin kerran.

Pääruuan parmesankana tehtiin leivittämällä rintaleike. Ensin nuijittu rintaleike pyöriteltiin venhäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi seoksessa, jossa oli korppujauhoja, parmesanraastetta, raastettu valkosipulinkynsi, suolaa, pippuria, sitruunankuorta ja tuoretta persilijaa. Tarkoitukseni oli myös laittaa seokseen pinjansiemeniä, mutta se unohtui.




Parmesankanaa ja salsaa


Leikkeet paistoin voi-öljyseoksessa kypsäksi valurautapannussa. Kanan kastikkeeksi jalostui pakastimen pohjalta löytynyt siiderikananliemi, joka suurustettiin kerma-maizenaseoksella. Lisäkkeeksi valmistin salsan kaltatuista tomaateista, chilistä, punasipulista, valkosipulista ja avokadosta. Salsaa maustoin sokerilla, suolalla ja sitruunamehulla.

Salsaan tuli chiliä vähän rennolla kädellä ja vaikka se olikin hyvää ja maistuvaa niin maku ei oikein kohdannut miedon parmesankanan kanssa. Itse asiassa salsa sopi paremmin sunnuntaina syödyn savustetun kirjolohen kanssa.

Olympia-illallisen päätti valkosuklaa-limejäädyke, jonka ohjeen olenkin postannut jo pari päivää aiemmin. Ohje löytyy tästä.




Illallisen päätti valkosuklaa-limejäädyke

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti