sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Halvalla hyvää!

Meidän perheessä on muodostunut tammikuinen perinne. Vuosi aloitetaan kevyissä merkeissä ja tammikuu vietetään tipattomana. Ruoka on koko tammikuun ollut kevyttä ja edullistakin, mutta kuitenkin terveellistä ja maistuvaa.

Tuloksia on tullut monessa mielessä. Joulun jälkeinen ähky ja turvotus katosivat melko nopeasti. Ruokavalioon on taas lisätty terveellisiä ja maistuvia juureksia ja muita kasviksia. Kurinalaisemman ja kevyemmän ruokavalion ansiosta ruoka maistuu taas paljon paremmalta. 

Näin tammikuun kääntyessä loppupuolelle voi jo vähän juhlistaa. Lauantai-illan juhlistaminen tarkoittaa tällä kertaa kahden ruokalajin illallista lasten mentyä nukkumaan. 

Lapsetkin meillä toki ruokittiin, ja pääosin vielä samoilla raaka-aineilla. Pääruoaksi paistattiin sekä lapsille, että aikuisille kuhaa.

Arjen luksusta oli tällä kerralla ranskalainen sipulikeitto, jonka reseptin poimin tälläkin kerraralla Anna Bergenströmin Joko kokin keittokirjasta.




Sipulikeitto on varmasti yksi halvimmista ruokalajeista, mutta silti niin herkullinen. Varsinkin kun se on huolelliseti rakkaudella ja hellyydellä valmistettu. Erityisen hyvin se sopii kylmään talvi-iltaan.



Keittokirjan  alkuperäinen resepti kuuluu näin:

5 keskikokista sipulia

noin 3 rkl voita 
noin 1 1/4 l vettä
(1 lihaliemikuutio)
1/3 tl timjamia
pippuria

Sipulit kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi. Niitä kuullotetaan miedolla lämmmöllä rasvassa paksupohjaisessa kattilassa läpikuultaviksi. Tämä ottaa aikaa vähintäänkin 15 minuuttia. Pitää varoa, ettei tule ruskistaneeksi sipuleita.








Kuullotettujen sipuleitten päälle lisätään vesi, suola ja halutessaan voi lisätä myös lihaliemikuution. Jos haluaa tehdä aidon ranskalaisen sipulikeiton, lihaliemi jätetään lisäämättä. Keitto maustetaan suolalla ja pippurilla ja annetaan kiehua hiljalleen kannen alla puolisen tuntia.

Itse lisäsin pari keittoon vielä pari valkosipulin kynttä ja lihaliemen asemasta käytin kasvislientä. Alkuperäinen resepti kehottaa gratinoimaan keiton leivällä ja juustolla, mutta meillä mentiin ihan näin. Vaalea vähän väritön keitto olisi varmasti näyttänyt paremmalta, jollain muulla kuin valkoisella lautasella. Onneksi maku korvasi ulkonäön puutteet.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti